lauantai 7. helmikuuta 2015

Neljä vuotta onnettomuudesta

Tänään on taas vuosipäivä. Eilen illalla juttelimme siitä yhdessä Miksun kanssa. Onko se epäonnen päivä, vaiko jotain ihan muuta? Taikauskoa tai ei, mutta kyllä kyseinen päivämäärä jää meidän perheessämme elämään varmasti muistoissamme ikuisesti. Halusit tai et, niin fiilikset löytyvät kyllä nopeaan, kun ajatukset vievät noihin 7.2.2011 iltapäivän tunnelmiin. Voimme kertoa, että aika nopsaan vatsassa kiertää ja inhottava pelkotila on päällä. Sen verran rankat tunnemuistit jäivät tuolta päivältä.

Olemme tsempanneet ja selviytyneet monesta, sen tiedämme. Ystävien tuki ja kanssaeläminen on ollut mieletöntä ja auttanut monessa tilanteessa. Kiitokset jälleen kerran kaikesta tuesta ystävillemme. Tänään elämme aika erilaista aikaa. Rakas tyttäremme kasvaa ja aikuistuu. Tällä hetkellä lukioon pyrkivä Mikaela valmistautuu viimeiseen seuraavaan viulututkintoonsa ja treenaa laulua aivan tosissaan tuntitolkulla päivittäin.

Tyttäremme on lahjakas, vahvatahtoinen ja myöskin varsin omalaatuinen.  Kaikki nämä vuodet olemme ihmetelleet tuota tasapainoista päätä ja mahtavaa asennetta. Kaikki heikot hetket ja onnettomuuden aiheuttamat vammat tuntuvat välillä hyvinkin pieniltä ja vähäpätöisiltä. Kun me kaikki täällä tiedämme, että asiat voisivat olla paljon pahemminkin. Elämä uimarannalla rantavedessä ilman toista jalkaa on samaan aikaan vaikeaa, mutta silti vahva tahto olla siellä missä muutkin on se joka voittaa ja ei silloin anneta pienten teknisten asioiden vaikuttaa. Loppupeleissä aurinkoinen päivä rannalla oli ihan yhtä antoisa meille kuin Mikaelallekin. Jos yhdellä jalalla hyppimisen askeleita ja iholla näkyvien arpien määrää ei lasketa mukaan J. Mutta olisihan se outoa, jos koskaan mikään ei vaikuttaisi, mutta niistäkin fiiliksistä ollaan selvitty kohtuu pienin murhein.

Tämä blogi perustettiin aikanaan siksi, että emme voineet murheen ja huolen keskellä vastata kymmeniin tekstareihin ja viesteihin sairaalasta käsin, mutta yhä harvempi päivitys kertonee vain siitä, että kaikki on hyvin. Päivitykset menevät siis edelleenkin fiiliksellä, toivottavasti se on kaikille seuraajille ihan ookoo? Kivaa kevättalvea ja kohti kunnon kevättä, aurinkoa ja valoa.

Terkuin Minna ja muu perhe