tiistai 31. heinäkuuta 2012

Miksun kesäkuulumiset 31.7.2012

On taas aika ryhdistäytyä ja laittaa postaus kesän kuulumisista. Miksu on ottanut takaisin viime kesän menetettyjä uintihetkiä aivan täydellä teholla ja tuottanut meille kaikille positiivisuudellaan runsaasti iloa ja onnenhetkiä. Hiukka pelottaa yhdellä jalalla hyppely, vaikka uusi kylpyproteesi onkin saatu käyttöön. Silti muiden lasten ja siskon kanssa otetut kisat: "kuka eka vedessä?" on helpointa hoitaa "puputekniikalla", siis yhdellä kintulla vauhdikkaasti pomppien. Kauhistuttaa katsoa, mutta pakko sanoa, että tasapaino on nykyään melkoinen!
Pää edellä järveen ja takas, järveen ja takas, saunaan ja järveen ja sitä rataa. Mahtavaa!

Dokkari Miksun selviytymistarinasta alkaa olla valmis. Dokumentti esitetään MTV3:n 45 minuuttia special-ohjelmassa 22.8.2012. Siihen liittyviä pressikuvia käytiin tänään tekemässä kotikulmilla kaupungissa ja kuulemma tuli hyviä otoksia. Viimeisimmät liikkuvat kuvat tehtiin myös tänä kesänä, joten kaiken kaikkiaan projektia on kuvattu keväästä 2011 kesään 2012 saakka. Matkan varrelle on mahtunut paljon iloa ja suruakin, mutta tällä hetkellä on sen verran hyvä meno elämässä, että emme voi muuta kuin ihmetellä neidin asennetta ja iloisuutta.

Mutta kyllä meillä silti iloista huolimatta koitti yksi suuri suru heti kesäkuun alussa, kun koiravanhuksemme katosi ja emme sitä ole vieläkään löytäneet. Ja tuskin löydämmekään enää. Epätietoisuus ja menetys surettaa edelleen, mutta kaikki me tiesimme, että Peppi oli vanha ja varsin kipeäkin toisinaan. Mikaelan sanojen mukaan nyt mietitään iloisia asioita, eikä vaivuta suruun. Muistelemme Peppiä kivana koirana.

Kesään on mahtunut myös varsin kiehtova valokuvaharrastus. Se on myös ollut suunnattoman hienoa katseltavaa. Kiinnostus valokuvaamiseen kasvaa koko ajan ja luovuus on tosi isossa osassa tätä harrastusta.


Tältä kesältä on myöskin takana varsin onnistunut musaleiri (10 päivää konsertteineen), sekä ystävien kanssa puuhaamista ja kesän viettoa. Kaikki tää on todistanut sen, että kohtalaisen kivulias ja tylsä kesä 2011 on kompensoitu sateista huolimatta nyt tänä kesänä 2012. Se on ollut Miksun kohdalla erittäin nasta ainakin miltä näin vanhempien näkövinkkelistä seurattuna näyttää.


Uudet haasteet alkavat pian, kun yläaste starttaa vajaan kahden viikon kuluttua. Samoin harrastukset ja paluu kaupunkielämään alkavat käynnistyä. Onneksi on vielä lämpimät vedet ja kesäinen meininki. Mukavaa elokuuta ja kesän loppupuolta kaikille!


13 kommenttia:

  1. Hei, katsoin dokumentin Mikaelasta. Hieno dokumentti ja mahtavaa Mikael. Olen itse 30v sääriamputoitu nuori aktiivinen perheenisä. Minulta amputoitiin jalka viisi vuotta sitten syövän takia.

    Pelaan jääkiekkoa proteesijääkiekkomaajoukkueessa, toimin vertaistukihenkilönä ja harrastan liikuntaa ja urheilua aktiivisesti.

    Tervetuloa mukaan seuraamaan proteesijääkiekkomaajoukkueen leiritystä talvella. Siellä meitä on 20-40 amputoitua kiekkohullua. Esittelemme lajiamme ja apuvälineitämme mielellämme muillekin.

    VastaaPoista
  2. Hei. Katsoin Miksun ohjelman tänään. Olen samanikäinen kuin hän ja tuli melkein itku silmään kun näin sen. Mikaela vaikuttaa ihanan energiseltä tytöltä ja minä olisin varmaan masentunut tuossa tilanteessa täysin! Kaikkien pitäisin ottaa mallia Miksusta, että vaikka jotain tuollaista tapahtuisi niin ei elämä siihen lopu! Olisi ihanaa tuntea Mikaelan kaltainen tyttö edes kirjekaverina :) Kaikkea hyvää! Jessica

    VastaaPoista
  3. Moikka!

    Eihän sitä eilistä dokkaria voinut kyynelehtimättä katsoa. Hurjan sinnikäs ja reipas tyttö, ja todellakin ratikkaa vahvempi. Tänään oli tietysti pakko kahlata koko blogi lävitse, eikä tätäkään kuivin silmin pystynyt lukemaan.

    Omat murheet, jos niitä nyt onkaan, asettuivat taas oikeille paikoilleen.

    Miksulle tsemppiä alkaneelle yläastetaipaleelle ja mukavaa syksyä myös muulle perheelle! :)

    VastaaPoista
  4. Moi!

    Miksu, sä oot mahtava tyyppi! Meilläkin koko perhe katsoi dokkarin eilen, ja itkettiin ja naurettiin. Voiko noin sinnikästä ja reipasta tyttöä ollakkaan! Tsemppiä jatkossakin koko perheelle!

    VastaaPoista
  5. Voi.. miten siinä sitten kävikään jäit ratikan alle ;( Tommoinen 11-vuotias tyttö. Olen surullinen ;( Näin sen MTV3 kanavalla sen 45 minuuttia ohjelman ja näin melkein kokonaan kun sä olit sairaalassa ja näin..

    Onnea parastumiseen vai ootsä jo parantunut?? :)

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä urhealle tytölle! Katsoin myös koskettavan dokumentin MTV3 -kanavalta. Kosketti. Koin vähän samantapaisen ja en varmasti ole ainoa, toki, mutta jäin auton alle.. Sain pitää jalkani, mutta entistä siitäkään ei tule koskaan ja sielu sekä ruumis kokee aina kovan kolauksen eikä sitä voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut. Eikä toki samassa mittakaavassa.. Mutta kohtalontovereita kaikki tyyni. Näitä on aina niin koskettava katsoa ja sen tilanteen kokee jotenkin aina uudestaan. Ja sieltä löytyy aina jotain samaa, mitä on itse kokenut. Voimia elämäsi polulle!

    VastaaPoista
  7. Kiitos, kun kerroitte Miksun tarinan. Kaikki on kiinni omasta asenteesta. :)

    Suosittelen teille autokolarissa halvaantuneen Jassun blogia (http://rpakkaus.blogspot.fi/), jossa hän kertoo elämästään ja siitä, miten pyörätuolillakin pääsee oikeastaan minne vaan.

    Ja katsottiin eilen Soul Surfer -leffa, joka kertoo tositarinan ammattilaissurffaajatytöstä, joka menetti käsivartensa, kun hai hyökkäsi kimppuun. Ja edelleen hän surffaa menestyksekkäästi... Kannattaa katsoa.

    Miksulle tsemppiä yläasteelle ja koko perheelle mukavaa syksyä! :)

    VastaaPoista
  8. Miksu, olet uskomattoman kaunis nuori naisenalku, joka on selviytynyt paljosta! Olen sua vain muutaman vuoden vanhempi, mutta kyyneleet valuivat dokumenttia katsoessa poskilla.

    Kaikkea hyvää tulevaan.

    VastaaPoista
  9. Hei! Katsoin tänään dokumentin. Loppu kello 16.00 ja nyt on kello 21.09 ja itken edelleen. On varmaan hirveää olla proteesin kanssa, mutta kyllä sinä selviät. Tiedän sen =) Voi että jos saisi nuo hirveydet maailmasta pois! Lämpimiä talvia ja Kuumia kesiä! <3.llä: Hartain ihailijasi <3

    VastaaPoista
  10. Se dokumentti miksusta oli hirveen koskettava, lähin itkee monessa vaiheessa! Tosi paljon paranemisia ja misku on tosi sisukas♥

    t: Siiri

    VastaaPoista
  11. Äää...Se dokkari oli vaa nii uuber ihana ja koskettava sain tänää Gosusta linkin tähä blogiin ja luin tän kokonaa läpi kaks kertaa:) Miksuu oot nii ihana ja positiivinen

    VastaaPoista
  12. Sai kyllä monet itkemään se koskettava dokumentti!
    Kaikkea hyvää teille! :)

    VastaaPoista
  13. Miksu on suorastaan ihana! Katsoin dokkarin ja itkin sen alusta loppuun. Tosin lopussa itkin ilosta, kun jatkoit voimistelua... Olisi todella kiva olla edes Miksun kirjekamu/mesekamu! <3:lla Ronja

    VastaaPoista