Eilinen meni Miksulla lepäillessä. Perjantain leikkaus vei mehut ja koko viikonlopun yöunirytmikin vähän häiriintyi. Oikeastaan koko viikonlopun ajan oli melko kovia kipuja ja asiaan kuuluvaa kuumeilua. Onneksi viime yönä Miksu on saanut nukuttua jo pitkiä unipätkiä. Se tekee hyvää, koska paraneminen pitäisi saada kunnolla käyntiin.
Tämäkin päivä oli hoitajien mukaan varattu oikeastaan vain lepuuttelulle ja voimien keräilylle. Ruokahalu pitäisi saada heräämään, jotta tiputuksia saadaan pois. Kaikki asiat riippuvat toisista. Kun vahvat kipulääkkeet saadaan pois, paranee ruokahalu ja kun syöminen alkaa sujua normaalisti, niin ravintotiputuksetkin saadaan veks. Sitten kun kaikki letkut on pois, pääsee Miksu normihuoneeseen. Mutta nyt mennään ihan Miksun itsensä jaksamisen ehdoilla. Asennon vaihtaminen tekee kipeää, mutta sekin on välttämätöntä. Jonkin verran Miksu jaksaa katsoa telkkaria tai kuunnella kun luetaan kirjaa. Tietokoneella jaksaa olla hetkittäin, mutta kirjoittaminenkin on väsyttävää ja vähän hankalaakin. Mutta kaikkeen on luvassa helpotusta, kunhan paraneminen edistyy. Lähdemme vielä tänään iltakäynnille Miksun luo.
maanantai 28. helmikuuta 2011
lauantai 26. helmikuuta 2011
26.2. ilta
Munamies voitti. Aivan mahtava homma. Varmasti piristi Miksua, joka oli tänään aika uupunut eilisestä operaatiosta. Operaatio oli mennyt oikein hyvin, vaikka kirurgi sanoikin, että toimenpide oli ollut todella haastava. Se kesti itse asiassa niin kauan, että saimme vasta puolen yön jälkeen eilen tiedon sairaalasta, että Miksu oli siirretty heräämöstä huoneeseen ja että kaikki oli ok. Nyt on eksternifiksaattori korvattu ydinnaulalla ja titaaniruuveilla ja luutuminen nopeutuu. Elikkäs näillä näkymin kaikki isot leikkaukset on nyt sitten tehty ja siirtyminen tehovalvonrahuoneesta omaan toteutunee ensi viikolla. Varmaa emme vieläkään osaa sanoa, koska eilinen iso leikkaus teki taas hiukan viivästystä lääkkeiden vähentämisen ja muiden tehovalvontaan liittyvien asioiden kanssa. Toivotaan kuitenkin, että ensi viikolla olisi lupa tavata ystäviä. Se varmasti piristäisi Miksun mieltä!
Miksu oli tänään myös hieman kuumeinen ja senkin johdosta olo oli tuskainen. Kuumeilu kuuluu asiaan pitkien leikkausten jälkeen. Toivottavasti olo helpottuu huomiseksi. Ainakin aiempien leikkausten jälkeen niin on käynyt. Huomisen agendassa on röntgenkuvata jalka, jotta saadaan vielä varmuus, että luu on takuulla oikeassa asennossa.
Olemme kaikki terveiset toimittaneet perille, kiitoksia paljon niistä. Palaamme taas huomenna. Ja Miksu antoi myös omalla puhelimella äänensä Munamiehelle. Upea voitto!
Miksu oli tänään myös hieman kuumeinen ja senkin johdosta olo oli tuskainen. Kuumeilu kuuluu asiaan pitkien leikkausten jälkeen. Toivottavasti olo helpottuu huomiseksi. Ainakin aiempien leikkausten jälkeen niin on käynyt. Huomisen agendassa on röntgenkuvata jalka, jotta saadaan vielä varmuus, että luu on takuulla oikeassa asennossa.
Olemme kaikki terveiset toimittaneet perille, kiitoksia paljon niistä. Palaamme taas huomenna. Ja Miksu antoi myös omalla puhelimella äänensä Munamiehelle. Upea voitto!
perjantai 25. helmikuuta 2011
25.2 väliaikatietoa
Eilinen päivä oli ihan rauhaisa. Mikaelalla oli jalan siteiden vaihto ja hakasten poisto, joka tehtiin leikkaussalissa. Toimenpide meni hyvin ja Miksu oli illalla pitkään hyvällä mielellä ja jaksoi vastailla muutamiin viesteihinkin.
Tänään aamulla menimme moikkaamaan Miksua. Veimme henkilökohtaisen videotervehdyksen Munamieheltä ja se sai Miksun hyvin onnelliseksi. Tämän päivän toimenpide, eli ydinnaulan laitto reisiluuhun oli suunnitelmissa aloittaa puolen päivän aikaan. Saimme kuitenkin tiedon, että leikkaus viivästyy edellisen operaation ja puuttuvien välineiden takia. Tällä hetkellä Miksu onkin toimenpiteessä ja saamme sairaalasta tietoja vasta illalla. Toivon mukaan pääsisimme kuitenkin vielä tänään tervehtimään ennen nukkumaanmenoa.
Tänään aamulla menimme moikkaamaan Miksua. Veimme henkilökohtaisen videotervehdyksen Munamieheltä ja se sai Miksun hyvin onnelliseksi. Tämän päivän toimenpide, eli ydinnaulan laitto reisiluuhun oli suunnitelmissa aloittaa puolen päivän aikaan. Saimme kuitenkin tiedon, että leikkaus viivästyy edellisen operaation ja puuttuvien välineiden takia. Tällä hetkellä Miksu onkin toimenpiteessä ja saamme sairaalasta tietoja vasta illalla. Toivon mukaan pääsisimme kuitenkin vielä tänään tervehtimään ennen nukkumaanmenoa.
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
23.2. kuulumisia
Ensimmäinen yö osastolla oli mennyt ihan mukavasti, vaikka unta olikin tullut lähinnä pätkissä. Miksu oli kuitenkin pystynyt nukkumaan ja oli aamupäivällä ihan rauhaisalla mielellä. Vähän tietysti kipujen yhteydessä harmitti kaikenlainen sairaalaelämä: lääkkeitä, näytteitä ja kaikenlaisia ikäviä juttuja, mutta yritimme kuitenkin kannustaa Miksua ja kertoa kuinka tärkeää on paranemisen kannalta, että jaksaa itsekin yrittää. Asentojen vaihtaminen on välttämättömyys, joka aiheuttaa kuitenkin kipua. Mikaela on urheasti kestänyt asentojen vaihdokset ja ihaillen olemme katselleet ammattitaitoisten hoitajien otteita. Ylimääräinen murheenkryyni tuli illansuussa, kun "vamppyyritäti", elikkäs laboratoriohoitaja tuli nippaisemaan sormenpäästä verinäytteet. Mutta hyvinhän siinäkin sitten kävi, vaikka harmitus oli melkoinen jo etukäteen. Vamppyyritäti oli kuitenkin kiltti ja ystävällinen ja Miksu jäi ihan hyvillä mielin suunnittelemaan elokuvan katselua. Pikkiriikkinen annos ruokaakin saatiin masuun. Toivotaan, että ruokahalu kasvaa pikkuhiljaa.
Tapasimme tänään myös toisen ortopedin, jonka mukaan ydinnaulan laitto reisiluuhun voidaan tehdä jo perjantaina. Operaation jälkeen Miksu pääsee eroon jalan "häkkyrästä" (eksterni fiksaattori) ja koko paraneminen nopeutuu ja kivut vähenevät. Samoin infektioriski. Meidän mielestämme suunnitelma on erittäin hyvä. Huomenna aamupäivällä on ohjelmassa muutamien hakasten poistoa, ja jalan puhdistusta ja vasemman jalan tilannetta katsotaan muutenkin ihan leikkaussalissa, jossa nämä jutut on turvallisinta tehdä.
Mikaelan ikävä ystäviä kohtaan on kova. Kira, joka oli mukana kun onnettomuus sattui, sai tänään erityisluvan lyhyeen vierailuhetkeen Miksun luona. Varmasti oli todella tärkeää molemmille tytöille tavata toisensa ja Mikaelan mieli parani Kiran visiitistä paljon. Meidän puolestamme muutkin ystävät saisivat tulla moikkaamaan jo nyt, mutta joudumme kunnioittamaan valvontahuoneen sääntöjä. Näillä näkymin Miksu pääsee omaan huoneeseen viikonlopun jälkeen. Olemme pahoillamme omasta puolestamme, että aikataulu vähän venyy eilisestä suunnitelmasta, mutta ydinnaulan laitto on todella hyvä ja tärkeä operaatio ja vaatii parin päivän toipumisen valvontahuoneessa.
Mikaelalla on sairaalassa oma kännykkä, joka täytyy pitää vielä äänettömällä, mutta tietokoneen ja puhelimen avulla Miksulle voi laittaa viestejä ja piritystä. Hän lukee ja vastaa oman jaksamisensa mukaan, mutta varmasti aina jossain vaiheessa haluaakin tarkistaa viestit.
22.2. ilta
Tänään Miksu pääsi osastolle K8. Aluksi Miksu joutuu ainakin pari päivää olemaan tehovalvontahuoneessa, mutta ehkä jo viikon lopulla pääsee "omaan" huoneeseen. Nyt toimii jo oma tietokone, ja GoSu oli ainakin kovassa käytössä jo iltapäivällä. Oli innoissaan miltei 200 viestistä, joiden sisällössä oli paljon haleja, lahjoja ja paranemistoivotuksia. Miksu jaksoi tosi kauan lukea niitä ja lähetellä muutaman viestin itsekin.
Laitamme lähipäivinä Miksun koneeseen myös valtuutuksen kirjoittaa tänne, joten pääsee sitten itsekin laittamaan kuulumisia myös tähän blogiin.
Tunnelmat ovat siis todella hyvät nyt ja kuntoutuksessa päästään toden teolla eteenpäin.
Miksua pääsee siis moikkaamaan varmaankin loppuviikosta, mutta talon säännöt ovat, että maksimissaan kaksi kerrallaan ja klo 12-19 välisenä aikana. Ja flunssaisena tai muuten kipeänä ei sairaalaan tietenkään voi tulla, mutta uskomme, että kaikilla halukkailla on mahdollisuus päästä tervehtimään, koska sairaalaviikkoja tulee kuitenkin arviolta olemaan ainakin kaksi. Mutta aika näyttää miten Miksu sitten jaksaa kuntoutua. Ainakin osastolla on juuri näihin vammoihin perehtyneitä ja osaavia hoitajia, jotka tekevät parhaansa potilaiden eteen.
Laitamme lähipäivinä Miksun koneeseen myös valtuutuksen kirjoittaa tänne, joten pääsee sitten itsekin laittamaan kuulumisia myös tähän blogiin.
Tunnelmat ovat siis todella hyvät nyt ja kuntoutuksessa päästään toden teolla eteenpäin.
Miksua pääsee siis moikkaamaan varmaankin loppuviikosta, mutta talon säännöt ovat, että maksimissaan kaksi kerrallaan ja klo 12-19 välisenä aikana. Ja flunssaisena tai muuten kipeänä ei sairaalaan tietenkään voi tulla, mutta uskomme, että kaikilla halukkailla on mahdollisuus päästä tervehtimään, koska sairaalaviikkoja tulee kuitenkin arviolta olemaan ainakin kaksi. Mutta aika näyttää miten Miksu sitten jaksaa kuntoutua. Ainakin osastolla on juuri näihin vammoihin perehtyneitä ja osaavia hoitajia, jotka tekevät parhaansa potilaiden eteen.
maanantai 21. helmikuuta 2011
21.2 kuulumiset
Mentiin aamulla Miksun luo heti kahdeksalta. Yö oli mennyt suht ok, mutta aamulla Miksun olo oli taas vähän tuskaista ja levotonta ja sitä lisäsi erityisesti se, ettei ollut lupaa juoda mitään ennen päivän toimenpidettä. Klo11 paikkeilla oltiin sitten aloiteltu jalan kiinni ompelua ja reisiluun asennon korjausta. Kävimme Matildan kanssa tapaamassa sairaalan henkilökuntaa, joka hoitaa koko perhettämme Mikaelan lisäksi. Tapaamisen jälkeen soitettiin Miksun tilannetta, mutta leikkaus jatkui edelleen. Kolmeen saakka Miksu oli salissa ja sieltä takaisin teholle heräilemään. Jäimme odottelemaan lääkäreiden soittoa ja illansuussa puhelimessa näkyi soittajana Teho-osasto. Sydän pamppaillen vastasin puhelimeen ja sieltä kuului: "Moi äiti täällon Miksu". Tuli aivan järjettömän ilahtunut olo, kun kuuli Miksun reippaan äänen pyytävän Mango Smoothieta sairaalaan.
Menimme iltavierailulle ja Miksu oli hereillä koko ajan. Kipuja oli vähän jalassa ja vatsassa. Hyvää asentoa oli vaikeaa löytää. Oli kova jano ja pikkuisen kuumettakin siihen päälle, mutta koitettiin vähän vaihdella asentoa ja helpottaa Miksun tuskaista olotilaa kaikin mahdollisin tavoin. Oikeasta jalasta oli otettu ihoa avuksi vasempaan jalkaan ja sekin saattoi aiheuttaa levotonta venkoilua asennon kanssa. Toivotaan nyt pikaista helpotusta kipuihin ja särkyyn, jotta samalla voitaisiin kuitenkin vähentää kaikkia lääkkeitä, joiden sivuvaikutuksena tulee pahaa oloa ja vatsavaivoja. Kaikki tämä kuuluu asiaan näin isojen toimenpiteiden jälkeen.
Huomenna on edelleen hyvin todennäköistä, että Miksu siirtyy osastolle ja pääsee sen jälkeen vastaanottamaan vieraita ja käyttämään konetta ja omaa kännykkää. Kävimme tänään myös pienellä tutustumiskäynnillä osastolla ja oli mukava nähdä paikka, jossa Miksu aloittaa sitten kuntoutumisen oikein kunnolla.
Vaikka tänään onkin ollut vähän tuskainen päivä, niin silti täytyy muistaa, että tämä on vain vähän ikävämpi vaihe paranemisessa ja huominen päivä voi taas tuoda niitä hyviä hetkiä Mikaelan toipumiseen. Laitamme sitten tietoa, koska Miksua on mahdollista päästä moikkaamaan. Moni on jo kysellyt sopivaa päivää ja hetkeä, mutta ihan tarkkaan emme vielä tiedä niistä itsekään. Varmimmin vasta sitten, kun ollaan siirrytty osastolle ja saatu asiat siellä järjestykseen.
Menimme iltavierailulle ja Miksu oli hereillä koko ajan. Kipuja oli vähän jalassa ja vatsassa. Hyvää asentoa oli vaikeaa löytää. Oli kova jano ja pikkuisen kuumettakin siihen päälle, mutta koitettiin vähän vaihdella asentoa ja helpottaa Miksun tuskaista olotilaa kaikin mahdollisin tavoin. Oikeasta jalasta oli otettu ihoa avuksi vasempaan jalkaan ja sekin saattoi aiheuttaa levotonta venkoilua asennon kanssa. Toivotaan nyt pikaista helpotusta kipuihin ja särkyyn, jotta samalla voitaisiin kuitenkin vähentää kaikkia lääkkeitä, joiden sivuvaikutuksena tulee pahaa oloa ja vatsavaivoja. Kaikki tämä kuuluu asiaan näin isojen toimenpiteiden jälkeen.
Huomenna on edelleen hyvin todennäköistä, että Miksu siirtyy osastolle ja pääsee sen jälkeen vastaanottamaan vieraita ja käyttämään konetta ja omaa kännykkää. Kävimme tänään myös pienellä tutustumiskäynnillä osastolla ja oli mukava nähdä paikka, jossa Miksu aloittaa sitten kuntoutumisen oikein kunnolla.
Vaikka tänään onkin ollut vähän tuskainen päivä, niin silti täytyy muistaa, että tämä on vain vähän ikävämpi vaihe paranemisessa ja huominen päivä voi taas tuoda niitä hyviä hetkiä Mikaelan toipumiseen. Laitamme sitten tietoa, koska Miksua on mahdollista päästä moikkaamaan. Moni on jo kysellyt sopivaa päivää ja hetkeä, mutta ihan tarkkaan emme vielä tiedä niistä itsekään. Varmimmin vasta sitten, kun ollaan siirrytty osastolle ja saatu asiat siellä järjestykseen.
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
20.1. ilta
Tänään on taas ollut paljon positiivista kehitystä. Mahaletku saatiin pois, ja syöminen on aloitettu varovasti. Miksu oli tosi pirteä ja hyvällä mielellä sekä päivällä että illalla. Juteltiin pitkät pätkät ja Miksun omasta aloitteesta käytiin vähän itse onnettomuuttakin läpi. Huomenna aamupäivällä on sitten jalan viimeistelyoperaatio ja näillä näkymin siis tiistaina Miksu pääsee siirtymään vuodeosastolle. Luettiin kaikki ystävänpäivä- ja parane pian-kortit läpi ja Miksu oli niistä tosi ilahtunut. Tähän mennessä ei oo oikein voimat riittäneet niihin keskittyä. Laitetaan taas huomenna kuulumisia, kun hommat etenee.
19.2. ilta
Sori, että on mennyt kaksi päivää ilman päivitystä.
Miksu on ollut hyvinvoiva, keräillyt voimia ja totutellut hereillä oloon.
Eilinen meni pääsääntöisesti ihan vaan lepäillessä ja videoita katsellessa.
Tänään oli siteen vaihto, joka meni tosi hyvin. Operaation suorittaneen lääkärin mukaan kaikki oli juuri niinkuin pitääkin. Maanantaina ommellaan viimeiset palat kiinni. Jos/kun se menee suunnitelmien mukaisesti, niin Miksu pääsee vuodeosastolle tiistaina.
Tulehdusarvot ovat edelleen selkeässä laskusuunnassa. Samoin kuumeilu on pysynyt pienenä.
Miksu on myös itse hyvin tomerasti vaihtanut asentoa jne, eli lihakset ovat hyvin käytössä joten esim. makuuhaavoista ei pitäisi olla huolta. Miksun hyvä lihaskunto ja notkeus ovat myös avainasemassa tulevassa kuntoutusjaksossa.
Selkeä ilonaihe oli myös, että Munamies on Putouksen finaalissa. Miksulla on telkkari sängyn vieressä.
Miksu on ollut hyvinvoiva, keräillyt voimia ja totutellut hereillä oloon.
Eilinen meni pääsääntöisesti ihan vaan lepäillessä ja videoita katsellessa.
Tänään oli siteen vaihto, joka meni tosi hyvin. Operaation suorittaneen lääkärin mukaan kaikki oli juuri niinkuin pitääkin. Maanantaina ommellaan viimeiset palat kiinni. Jos/kun se menee suunnitelmien mukaisesti, niin Miksu pääsee vuodeosastolle tiistaina.
Tulehdusarvot ovat edelleen selkeässä laskusuunnassa. Samoin kuumeilu on pysynyt pienenä.
Miksu on myös itse hyvin tomerasti vaihtanut asentoa jne, eli lihakset ovat hyvin käytössä joten esim. makuuhaavoista ei pitäisi olla huolta. Miksun hyvä lihaskunto ja notkeus ovat myös avainasemassa tulevassa kuntoutusjaksossa.
Selkeä ilonaihe oli myös, että Munamies on Putouksen finaalissa. Miksulla on telkkari sängyn vieressä.
torstai 17. helmikuuta 2011
17.2. ilta
Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Miksu on ollut hyvin hereillä, katsellut muutaman leffan ja lepäillyt. Aamulla vaihdettiin side vasempaan jalkaan. Siellä kaikki oli hyvin. Juttelimme iltapäivällä osaston anestesialääkärin kanssa pitkään ja hänenkin mielestään tilanne näyttää oikein hyvältä.
Illalla oli vähän kipuja ja kutinoita ja Miksu tunsi olonsa välillä ahdistuneeksi, kun ei oikein kyennyt rapsuttamaan kutiavista paikoista eikä mukavaa asentoa meinannut löytyä. Yötä vasten annettiin kuitenkin kipulääke, joka myös samalla väsyttää. Kuume oli pysynyt ihan hyvin hallussa, eikä illalla sitä ollut enää oikeastaan ollenkaan. Myös pulssi oli rauhallinen. Paijailimme Miksun hyville yöunille. Matilda oli myös mukana.
Lähipäivät menevät lepäillessä ja lääkkeiden annostusten pienentämisessä. Pitkästä anestesiasta/voimakkaista kipulääkkeistä pitää vierottaa hissukseen.
Viimeinen ompelutoimenpide vasempaan jalkaan tehdään näillä näkymin maanantaina ja on hyvin todennäköistä, että Miksu pääsee normaaliosastolle jo tiistaina. Mutta sitä ei voi vielä luvata.
Ollaan kerrottu terveisiä ja yritetty muistaa kaikkien kannustukset. Ihanat kortit ja kirjeet on Miksun lähellä ja heti kun Miksun keskittyminen ja voimat sallivat, hän saa rauhassa tutkailla ja lukea niitä läpi.
Illalla oli vähän kipuja ja kutinoita ja Miksu tunsi olonsa välillä ahdistuneeksi, kun ei oikein kyennyt rapsuttamaan kutiavista paikoista eikä mukavaa asentoa meinannut löytyä. Yötä vasten annettiin kuitenkin kipulääke, joka myös samalla väsyttää. Kuume oli pysynyt ihan hyvin hallussa, eikä illalla sitä ollut enää oikeastaan ollenkaan. Myös pulssi oli rauhallinen. Paijailimme Miksun hyville yöunille. Matilda oli myös mukana.
Lähipäivät menevät lepäillessä ja lääkkeiden annostusten pienentämisessä. Pitkästä anestesiasta/voimakkaista kipulääkkeistä pitää vierottaa hissukseen.
Viimeinen ompelutoimenpide vasempaan jalkaan tehdään näillä näkymin maanantaina ja on hyvin todennäköistä, että Miksu pääsee normaaliosastolle jo tiistaina. Mutta sitä ei voi vielä luvata.
Ollaan kerrottu terveisiä ja yritetty muistaa kaikkien kannustukset. Ihanat kortit ja kirjeet on Miksun lähellä ja heti kun Miksun keskittyminen ja voimat sallivat, hän saa rauhassa tutkailla ja lukea niitä läpi.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
16.2. ilta
Just tultiin Miksun luota. Oli hereillä ja tosi hyvillään, kun tultiin. Kuume oli käynyt taas aika korkealla, ollen kyllä laskussa jo kun tulimme. Se laski vierailun aikana vielä aika paljon helpottaen Miksun oloa, joka oli kuumuuden takia aika tuskainen. Laitettiin kylmägeelipusseja kuumottaviin paikkoihin ja Matilda paijasi kylmään veteen kastetuilla liinoilla käsiä.
Tuli oikein hyvä mieli kaikille. Paraneminen on selkeästi käynnissä.
Huomenna on aamulla ohjelmassa siteen vaihto jalkaan, joten pääsemme käymään ekan kerran vasta alkuiltapäivästä.
Ylihuomenna perjantaina on tarkoitus sulkea jalan haava. Sitä on pidetty tarkoituksella vielä auki, ettei tule ylimääräistä painetta.
Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan Miksu pääsee normaaliosastolle viimeistään alkuviikosta. Arvio sairaala-ajalle siitä lähtien on 2-4 viikkoa riippuen kuntoutuksen edistymisestä. Normaaliosastolle saavat sitten kaikki tulla Miksua moikkaamaan.
Veimme kaikki terveiset, joilla oli selkeästi piristävä vaikutus. Kun kysyimme, että haluaisiko Miksu lähettää joitain erityisiä terveisiä blogin kautta, niin hetken miettimisen jälkeen hän totesi: "Munamies voittaa!".
Tuli oikein hyvä mieli kaikille. Paraneminen on selkeästi käynnissä.
Huomenna on aamulla ohjelmassa siteen vaihto jalkaan, joten pääsemme käymään ekan kerran vasta alkuiltapäivästä.
Ylihuomenna perjantaina on tarkoitus sulkea jalan haava. Sitä on pidetty tarkoituksella vielä auki, ettei tule ylimääräistä painetta.
Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan Miksu pääsee normaaliosastolle viimeistään alkuviikosta. Arvio sairaala-ajalle siitä lähtien on 2-4 viikkoa riippuen kuntoutuksen edistymisestä. Normaaliosastolle saavat sitten kaikki tulla Miksua moikkaamaan.
Veimme kaikki terveiset, joilla oli selkeästi piristävä vaikutus. Kun kysyimme, että haluaisiko Miksu lähettää joitain erityisiä terveisiä blogin kautta, niin hetken miettimisen jälkeen hän totesi: "Munamies voittaa!".
tiistai 15. helmikuuta 2011
15.2. ilta
Mahtavia uutisia. Miksu on päässyt pois hengityskoneesta ja pystyi jo kuiskailemaan meille. Oli muutenkin jo selkeästi hereillä. "Kauanksmun pitää olla täällä?" oli eka kysymys. Seuraava oli "Espanja?" Lohdutettiin, että mennään myöhemmin. Ja pienen harkinnan jälkeen tuli huolestunut kommentti "meillon matikankoe perjantaina".
Eli oikein hyvä on vointi. Selkää kutitti, mutta siihenkin löytyi viilennystä.
Väsymys oli aikamoinen, joten lähdimme jo puoli kymmenen huitteilla kotiin.
Aamulla mennään taas kahdeksaksi. Ja huomenna muutenkin saadaan varmaan tietää normaaliosastolle siirtymisen aikataulu. Luultavasti ihan muutaman päivän sisään. Huomenna varmaan äänikin kulkee jo paremmin. Hengityskoneesta irroituksen jälkeen menee jonkin aikaa, ennen kuin ääntä tulee.
Hyvää yötä kaikille ja huomiseen.
Eli oikein hyvä on vointi. Selkää kutitti, mutta siihenkin löytyi viilennystä.
Väsymys oli aikamoinen, joten lähdimme jo puoli kymmenen huitteilla kotiin.
Aamulla mennään taas kahdeksaksi. Ja huomenna muutenkin saadaan varmaan tietää normaaliosastolle siirtymisen aikataulu. Luultavasti ihan muutaman päivän sisään. Huomenna varmaan äänikin kulkee jo paremmin. Hengityskoneesta irroituksen jälkeen menee jonkin aikaa, ennen kuin ääntä tulee.
Hyvää yötä kaikille ja huomiseen.
15.2. Paljon positiivista ja vähän ylimääräistä
Aamu alkoi puhelinsoitolla teholle, jonne saimmekin luvan tulla heti 8 aikoihin. Päästyämme paikalle Mikaela olikin jo viety toimenpiteeseen, jossa jalan sulkemista oli tekemässä plastiikkakirurgi. Mikaelan vatsan huonoa toimintaa ja pingottuneisuutta haluttiin samassa yhteydessä selvittää, koska vatsaan oli päässyt ilmaa myös suoliston ulkopuolelle. Samaan aikaan me pääsimme pitkään keskustelutuokioon oman vastuulääkärin kanssa. Keskustelussa käytiin läpi sunnuntain leikkausta, tulevaa kuntoutusta ja alustavia aikatauluja. Saimme erittäin kannustavia ja voimia antavia tietoja. Lisäksi saimme lisää infoa jalan suhteen, sekä toiveikkaita aikatauluja siitä, että Miksu kävelisi jo ennen kesää!
Lähdimme sairaalasta odottelemaan uutisia vatsan tähystyksestä ja päivällä tulikin puhelu tähystäneeltä kirurgilta, että syy vatsan pingotukseen ja kipuihin oli löytynyt ohutsuolesta. Siellä oli pieni repeämä, joka saatiin välittömästi korjattua samassa yhteydessä, kun jo oltiin valmiiksi leikkaussalissa. Huojentavaa oli myöskin se, että kun syy löytyi, niin korjaus tehtiin välittömästi ja Mikaelan tilassa on näin ollen odotettavissa paljon asioita, jotka tulevat menemään parempaan suuntaan. Miinuksena tietysti se, että sunnuntainen vekki vatsassa hiukan kasvoi pituutta, mutta tällä hetkellä tila on stabiili, lääkkeitä vähennetään, nukutusta vähennetään, samoin hengityskonetta ja pian toivomme suurta askelta eteenpäin, eli kunnollista heräämistä. Kävimme piipahtamassa myös iltapäivällä, mutta Mikaela oli vielä aika uninen. Ajatus on mennä käymään sairaalassa vielä illalla ennen nukkumaanmenoa. Päivityksiä laitellaan sitten taas tänne blogiin.
Lähdimme sairaalasta odottelemaan uutisia vatsan tähystyksestä ja päivällä tulikin puhelu tähystäneeltä kirurgilta, että syy vatsan pingotukseen ja kipuihin oli löytynyt ohutsuolesta. Siellä oli pieni repeämä, joka saatiin välittömästi korjattua samassa yhteydessä, kun jo oltiin valmiiksi leikkaussalissa. Huojentavaa oli myöskin se, että kun syy löytyi, niin korjaus tehtiin välittömästi ja Mikaelan tilassa on näin ollen odotettavissa paljon asioita, jotka tulevat menemään parempaan suuntaan. Miinuksena tietysti se, että sunnuntainen vekki vatsassa hiukan kasvoi pituutta, mutta tällä hetkellä tila on stabiili, lääkkeitä vähennetään, nukutusta vähennetään, samoin hengityskonetta ja pian toivomme suurta askelta eteenpäin, eli kunnollista heräämistä. Kävimme piipahtamassa myös iltapäivällä, mutta Mikaela oli vielä aika uninen. Ajatus on mennä käymään sairaalassa vielä illalla ennen nukkumaanmenoa. Päivityksiä laitellaan sitten taas tänne blogiin.
maanantai 14. helmikuuta 2011
14.2 Iltakuulumisia
Soitimme osastolle illan suussa ja kuulimme hyviä uutisia ortopediltä, joka oli käynyt katsomassa Mikaelaa. Hän on myös Mikaelan vastuulääkäri ja hän välitti meille hoitajan kautta viestin, että hän oli oikein tyytyväinen huolella tehtyyn leikkaukseen ja päivällä otettujen röntgenkuvien perusteella hänen mielestään lopputulos on erinomainen. Hoitajat ehdottivat meille tänä iltana hiukan aikaisempaa iltavierailua Mikaelan väsymyksen takia. Lähdimmekin sitten saman tien sairaalaan ja nyt myös Matilda pääsi moikkaamaan isosiskoa ensimmäisen kerran onnettomuuden jälkeen. Välitimme Miksulle terveiset ja kerroimme kaikista ihanista ystävänpäiväkorteista ja lahjoista, joita Miksu pääsee rauhassa lukemaan sitten, kun voimia riittää ja lääkkeitä voidaan vähentää. Kiitokset kaikille ihanille ystäville! Teidän muistamisenne ja kannustustuki on Mikaelalle varmasti supervoimia antavaa!
Huomenna aamulla kuulemme varmaankin huomisen päivän toimenpiteistä ja aikatauluista, mutta Mikaela keräilee nyt voimia ja kirjoittelemme sitten huomenna taas lisää.
Huomenna aamulla kuulemme varmaankin huomisen päivän toimenpiteistä ja aikatauluista, mutta Mikaela keräilee nyt voimia ja kirjoittelemme sitten huomenna taas lisää.
14.2. päiväkatsaus
Käytiin aamulla Miksua kattomassa kasin jälkeen. Oli hereillä, mutta selkeästi väsynyt eilisestä. Oli kuitenkin tosi ilahtunut, kun tultiin ja jaksoi meille hymyilläkin ja näyttää peukkua. Mahdollisesti huomenna saadaan hengityskone pois, joka helpottaa varmasti merkittävästi Miksun oloa. Saa alkaa taas puhua, mikä on tosi tärkeää.
Tämä päivä menee pääosin lepäillessä ja voimia keräillessä. Jalan umpeen ompeleminen, joka oli tarkoitus tehdä eilen, siirrettiin huomiselle osin johtuen eilisen leikkauksen pitkästä kestosta.
Käymme katsomassa Miksua nyt kahden aikaan ja sitten varmasti illalla vielä.
Kiitos vielä kaikille kannustavista viesteistä. Olemme terveiset vieneet perille ja Miksu on ollut niistä tosi ilahtunut. Ne taatusti lisäävät hyvää oloa ja antavat voimia.
Tämä päivä menee pääosin lepäillessä ja voimia keräillessä. Jalan umpeen ompeleminen, joka oli tarkoitus tehdä eilen, siirrettiin huomiselle osin johtuen eilisen leikkauksen pitkästä kestosta.
Käymme katsomassa Miksua nyt kahden aikaan ja sitten varmasti illalla vielä.
Kiitos vielä kaikille kannustavista viesteistä. Olemme terveiset vieneet perille ja Miksu on ollut niistä tosi ilahtunut. Ne taatusti lisäävät hyvää oloa ja antavat voimia.
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
13.2. Nopea väliaikatieto
Leikkauksen alku viivästyi. Siksi ollaan myöhemmässä, kuin suunniteltiin.
Juttelimme juuri kirurgin kanssa. Leikkaus oli onnistunut suunnitelmien mukaisesti.
Aivan mieletön helpotus.
Laitamme lisää fiiliksistä myöhemmin, mutta ajattelimme heti informeerata, kun varmaan aika moni odottelee tietoja.
Juttelimme juuri kirurgin kanssa. Leikkaus oli onnistunut suunnitelmien mukaisesti.
Aivan mieletön helpotus.
Laitamme lisää fiiliksistä myöhemmin, mutta ajattelimme heti informeerata, kun varmaan aika moni odottelee tietoja.
lauantai 12. helmikuuta 2011
12.2 kuulumisia
Miksu on ollut tänään oikeastaan koko päivän hyvin uninen. Syynä tietysti voimakkaat kipulääkkeet, kuumelääkkeet ym. Miksua seurataan jatkuvasti ja meillä on täydellinen luotto koko henkilökuntaan, jonka työ on käsittämättömän arvokasta. Ensimmäisen kerran kävimme aamulla 8 aikoihin, sitten iltapäivällä 17-18 välillä. Silloin päästiin myös juttelemaan osaston lääkärin kanssa ja saatiin Miksulta pari pientä hymyä, ja se abc-peukku! Iltaunille käytiin vielä paijaamassa 21 jälkeen, mutta väsymys oli melko voimakasta ja kommunikointi myöskin hyvin vähäistä. Toki saatiin nyökkäys merkiksi siitä, että Mikaela tiesi isin ja äidin olevan lähellä. Oma hoitaja jäi päivystämään ja me lähdimme ihan rauhaisin mielin sairaalasta. Aamulla on tarkoitus mennä heti 8 maissa tervehtimään ja lantioleikkauksen valmistelut alkavatkin sitten näillä näkymin heti 9 jälkeen aamulla. Edessä on taas merkityksekäs päivä, joka edistää Mikaelan paranemista. Positiivisin ajatuksin odottelemme tietoja seuraavasta vaiheesta ja toivomme rauhaisaa yötä kaikille.
perjantai 11. helmikuuta 2011
11.2. iltakuulumisia
Oli aivan mahtava visiitti. Miksu oli hyväntuulinen ja selkeästi eniten hereillä ja läsnä tähän mennessä. Hymyili useasti ja kuunteli kaikki terveiset ja liikuttui muutaman kerran, esim. kun näytimme Pepin kuvaa. Näytettiin abc-peukkua ja Miksu näytti takas. Tuntui ihanalta. Miksu oli kuitenkin sen verran väsynyt, että vähän yhdeksän jälkeen paijailimme yöunille ja menemme heti aamulla uudestaan.
11.2. Suuria ratkaisuja
Tänään klo 14 meillä piti olla palaveri kirurgien kanssa jalkaterän kohtalosta. Klo 11 saimme puhelun Mikaelaa leikanneelta plastiikkakirurgilta, että verenkiertoa jalassa ei ollut riittävästi kaikista yrityksistä huolimatta ja tämä oli aiheuttanut Mikaelalle mm. kuumeilua. Lisäksi erilaiset infektioriskit yms. kasvoivat merkittävästi.
Tämän johdosta useiden erikoisalojen asiantuntijakirurgit olivat, käytyään monissa forumeissa asiaa läpi, päätyneet Mikaelan turvallisuudenkin takia leikkaamaan jalan jo klo 12. Koska jalkaterän verenkierto oli merkittävästi huonontunut olisi edessä ollut useiden leikkauksien sarja, joihin olisi kuulunut mm. leikkaus, jolla selästä olisi otettu lihasta puuttuvan tilalle. Lopputuloksena olisi kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollut huonosti toimiva jäykkä ja ikuisesti kipeä oma jalka. Vaihtoehtona nykyteknologian proteesi, joka mahdollistaa voimistelun, juoksemisen ja pääsääntöisesti kaiken urheilemisen on parempi vaihtoehto. Tai oikeammin, erinomainen. (Alla pari linkkiä, jossa Petan naapuri Keyseiltä näyttää maailmanmestarin taidonnäytteitä proteesijalalla).
Hommahan on raju. Emme kiellä sitä. Mutta meillä on ollut tiistai-iltapäivästä asti aikaa totutella ajatukseen, että näin voi käydä. Ja näillä spekseillä ratkaisu on oikea. Se, että jalkaterän elpymistä odotellessa kaikki muut, kuitenkin välttämättömät operaatiot joutuvat odottamaan, lisää paljolti esim. jo edellä mainittuja infektioriskejä yms. Mikaelan vointia riskeeraavia asioita.
Leikkaus onnistui hyvin, ja samassa yhteydessä myös reiden avohaava ommeltiin kiinni. Mikaela on stabiilissa tilassa ja kaikki on ok. Sairaanhoitaja kuvaili, että "täällä mennään tasaisen varmasti, kuin höyryjuna". Tämä on meille tässä vaiheessa kannustavaa tietoa, jonka avulla jaksamme olla tsemppaavin ajatuksin toistemme ja Mikaelan tukena. Käymme Miksua nyt illalla vielä katsomassa ja paijaamassa yöunille.
Seuraava etappi on ensi sunnuntai, jolloin lantioon asennetaan metallituet. Leikkaus kestää arviolta 3h ja on johtavan ortopedin mukaan "aikuisilla rutiinitoimenpide, lapsilla tosin vaan harvinainen, koska normaalisti lapsen lantio joustaa niin paljon, että tapauksia on hyvin harvoin". Tärsky ratikan kanssa oli ollut melkoinen, että lantio oli murtunut ja vaatii nyt leikkauksen, jotta toipuu ennalleen.
Jalan amputaatioratkaisulla saatiin myös aikaistettua lantio-operaatio tiistailta sunnuntaille, joka on tärkeää sen takia, ettei lantio ehdi alkaa kiinnittyä väärään asentoon.
Tämän päivän ilouutisia on myös, että näillä näkymin Mikaelaa herätellään ma-ti-huitteilla, jolloin sitten hengityskoneen käyttö voidaan lopettaa ja päästään puhumaan. Mahtavaa.
Kohta lähdemme käymään Lastenklinikalla ja viemme kaikilta paljon terveisiä ja rakkautta. Päivitämme tilannetietoa taas voimavarojemme mukaan ja edelleen lähetämme suuret kiitokset kaikille meitä ja Miksua kannustaneille ystäville.
Tässä yllä mainitut linkit:
http://www.youtube.com/watch?v=lEh4qCnw_bI
http://www.youtube.com/watch?v=wY1a2JgZXVk
Tämän johdosta useiden erikoisalojen asiantuntijakirurgit olivat, käytyään monissa forumeissa asiaa läpi, päätyneet Mikaelan turvallisuudenkin takia leikkaamaan jalan jo klo 12. Koska jalkaterän verenkierto oli merkittävästi huonontunut olisi edessä ollut useiden leikkauksien sarja, joihin olisi kuulunut mm. leikkaus, jolla selästä olisi otettu lihasta puuttuvan tilalle. Lopputuloksena olisi kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollut huonosti toimiva jäykkä ja ikuisesti kipeä oma jalka. Vaihtoehtona nykyteknologian proteesi, joka mahdollistaa voimistelun, juoksemisen ja pääsääntöisesti kaiken urheilemisen on parempi vaihtoehto. Tai oikeammin, erinomainen. (Alla pari linkkiä, jossa Petan naapuri Keyseiltä näyttää maailmanmestarin taidonnäytteitä proteesijalalla).
Hommahan on raju. Emme kiellä sitä. Mutta meillä on ollut tiistai-iltapäivästä asti aikaa totutella ajatukseen, että näin voi käydä. Ja näillä spekseillä ratkaisu on oikea. Se, että jalkaterän elpymistä odotellessa kaikki muut, kuitenkin välttämättömät operaatiot joutuvat odottamaan, lisää paljolti esim. jo edellä mainittuja infektioriskejä yms. Mikaelan vointia riskeeraavia asioita.
Leikkaus onnistui hyvin, ja samassa yhteydessä myös reiden avohaava ommeltiin kiinni. Mikaela on stabiilissa tilassa ja kaikki on ok. Sairaanhoitaja kuvaili, että "täällä mennään tasaisen varmasti, kuin höyryjuna". Tämä on meille tässä vaiheessa kannustavaa tietoa, jonka avulla jaksamme olla tsemppaavin ajatuksin toistemme ja Mikaelan tukena. Käymme Miksua nyt illalla vielä katsomassa ja paijaamassa yöunille.
Seuraava etappi on ensi sunnuntai, jolloin lantioon asennetaan metallituet. Leikkaus kestää arviolta 3h ja on johtavan ortopedin mukaan "aikuisilla rutiinitoimenpide, lapsilla tosin vaan harvinainen, koska normaalisti lapsen lantio joustaa niin paljon, että tapauksia on hyvin harvoin". Tärsky ratikan kanssa oli ollut melkoinen, että lantio oli murtunut ja vaatii nyt leikkauksen, jotta toipuu ennalleen.
Jalan amputaatioratkaisulla saatiin myös aikaistettua lantio-operaatio tiistailta sunnuntaille, joka on tärkeää sen takia, ettei lantio ehdi alkaa kiinnittyä väärään asentoon.
Tämän päivän ilouutisia on myös, että näillä näkymin Mikaelaa herätellään ma-ti-huitteilla, jolloin sitten hengityskoneen käyttö voidaan lopettaa ja päästään puhumaan. Mahtavaa.
Kohta lähdemme käymään Lastenklinikalla ja viemme kaikilta paljon terveisiä ja rakkautta. Päivitämme tilannetietoa taas voimavarojemme mukaan ja edelleen lähetämme suuret kiitokset kaikille meitä ja Miksua kannustaneille ystäville.
Tässä yllä mainitut linkit:
http://www.youtube.com/watch?v=lEh4qCnw_bI
http://www.youtube.com/watch?v=wY1a2JgZXVk
torstai 10. helmikuuta 2011
10.2. iltakuulumiset
Miksu oli aika väsynyt, joten paijasimme vain hyvän yön paijaukset ja kerroimme, että olemme perustaneet blogin. Miksu edelleen kuulee ja ymmärtää mitä sille sanoo, mutta nukutushommien takia on sen verran sekavassa tilassa, ettei aina jaksa vastata.
Lähetimme kuitenkin kaikilta ystäviltä terveiset ja tsemppiä.
Huomenna klo 14 on iso palaveri kirurgien kanssa. Silloin pitäis jatkohoidon suunta selvitä.
Huomiseen.
Lähetimme kuitenkin kaikilta ystäviltä terveiset ja tsemppiä.
Huomenna klo 14 on iso palaveri kirurgien kanssa. Silloin pitäis jatkohoidon suunta selvitä.
Huomiseen.
10.2. Ensimmäinen päivitys
Hei.
Ihan alkuun suunnattomat kiitokset kaikille teille, jotka olette lähettäneet meille tsemppaus- ja voimaviestejä. Emme ole murto-osaankaan niistä vastanneet, koska aika ja voimat eivät ole riittäneet. Ne ovat silti olleet meille todella tärkeitä ja helpottaneet oloamme, sekä välittäneet rakkautta ja positiivista energiaa kauttamme myös Miksulle.
Mahdollistaaksemme helpon tavan päästä lukemaan Mikaelan kuulumisia päätimme aloittaa blogin. Blogin pitäminen sinänsä on meille kummallekin uutta, mutta eipä kai tässä nyt sen kummempaa ole kuin muutenkaan viestien kirjoittamisessa. Pyrimme päivittämään tätä mahdollisuuksien mukaan päivittäin, ja kun toipuminen/kuntoutus etenee pitemmälle, aina sen mukaan kun kerrottavaa tulee.
Älkää ottako henkilökohtaisesti, kun emme ehdi kaikkiin viesteihin vastata. Tukenne on meille joka tapauksessa aivan mielettömän tärkeää.
Lyhyt kertaus tapahtuneesta.
Viime maanantaina 7.2. Miksu jäi Rautatieaseman edessä ratikan alle. Oli siellä jumissa n. 10min. kunnes ratikka saatiin nostettua ja Miksu ambulanssiin. Sieltä Lastenklinikan ensiapuun, josta välittömästi leikkaukseen, joka kesti 4-5h. 2 verisuonikirurgia, 2 plastiikkakirurgia ja ortopedi laittoivat pahasti vaurioituneen vasemman jalan luita paikalleen, sekä kiinnittivät murtuneen lantion.
Sieltä Miksu vietiin Lastenklinikan teho-osastolle, jossa hän on ollut jatkuvassa seurannassa siitä lähtien.
Tiistai-iltana tehtiin toinen, kuuden tunnin leikkaus, jossa siirrettiin terveestä oikeasta jalasta 25cm verisuonta vasemman nilkan ja jalkaterän väliin, jotta jalkaterään saataisiin verenkierto.
Veri saatiinkin jalkaterässä kiertämään, mutta huomenna perjantaina pitäisi selvitä, onko verenkierto riittävää.
Olemme onnekkaassa asemassa, kun Suomen parhaat ortopedit, verisuoni- ja plastiikkakirurgit ovat Miksua operoineet, joten parempaa hoitoa on vaikea kuvitella. Lastenklinikan teho-osaston henkilökunta on myös todella ensiluokkaista.
Muuten Miksu on säästynyt aivan hämmentävän hyvin onnettomuudesta. Kädet, pää, selkäranka, sisäelimet oikea jalka- kaikki vaurioitumattomia. No, oikeassa polvessa on seitsemän tikin viiltoventti, mutta tässä kokonaisuudessa se tuntuu hyttysen pistolta.
Eilen ja tänään saimme Miksuun kontaktin. Avasi silmät ja tunnisti meidät. Pystyimme kommunikoimaan niin, että Miksu aina nyökkäsi tai pudisti päätään kysymyksille. Muutama hymykin saatiin, joka tuntui aivan mielettömän hienolta. Lääke- ja nukutustokkura on kuitenkin melkoinen vielä tällä hetkellä.
Käymme tässä vaiheessa sairaalassa aamulla, iltapäivällä ja illalla. Tänään menemme vielä siis klo 20:30. Valitettavasti teho-osaston vierailut ovat sallittuja vain perheenjäsenille. Mutta sen ymmärtää, kun siellä on käynyt. Huomenna toivottavasti saadaan myös jonkinlainen aikataulutus jatkotoimista. Tässä epätietoisuudessa odottaminen on todella piinallista.
Matilda on ottanut tapahtuneet todella urheasti. Ikä tosin saattaa toimia myös jonkinlaisena itsesuojeluvaiston puskurina. Seuraamme koko ajan ammattilaisten kanssa, ettei käyttäytymisessä ala esiintyä poikkeavuutta. Olemme Matildaa kohtaan myös koko ajan täysin rehellisiä, vaikkemme välttämättä jokaista yksityiskohtaa käykään läpi.
Meillä itsellämme mielialat vaihtelevat rajusti. Välillä tsemppihenki on todella korkealla ja välillä iskee valtava lohduttomuus ja voimattomuuden tunne.
Tällä hetkellä menemme päivä kerrallaan parasta toivoen.
Ihan alkuun suunnattomat kiitokset kaikille teille, jotka olette lähettäneet meille tsemppaus- ja voimaviestejä. Emme ole murto-osaankaan niistä vastanneet, koska aika ja voimat eivät ole riittäneet. Ne ovat silti olleet meille todella tärkeitä ja helpottaneet oloamme, sekä välittäneet rakkautta ja positiivista energiaa kauttamme myös Miksulle.
Mahdollistaaksemme helpon tavan päästä lukemaan Mikaelan kuulumisia päätimme aloittaa blogin. Blogin pitäminen sinänsä on meille kummallekin uutta, mutta eipä kai tässä nyt sen kummempaa ole kuin muutenkaan viestien kirjoittamisessa. Pyrimme päivittämään tätä mahdollisuuksien mukaan päivittäin, ja kun toipuminen/kuntoutus etenee pitemmälle, aina sen mukaan kun kerrottavaa tulee.
Älkää ottako henkilökohtaisesti, kun emme ehdi kaikkiin viesteihin vastata. Tukenne on meille joka tapauksessa aivan mielettömän tärkeää.
Lyhyt kertaus tapahtuneesta.
Viime maanantaina 7.2. Miksu jäi Rautatieaseman edessä ratikan alle. Oli siellä jumissa n. 10min. kunnes ratikka saatiin nostettua ja Miksu ambulanssiin. Sieltä Lastenklinikan ensiapuun, josta välittömästi leikkaukseen, joka kesti 4-5h. 2 verisuonikirurgia, 2 plastiikkakirurgia ja ortopedi laittoivat pahasti vaurioituneen vasemman jalan luita paikalleen, sekä kiinnittivät murtuneen lantion.
Sieltä Miksu vietiin Lastenklinikan teho-osastolle, jossa hän on ollut jatkuvassa seurannassa siitä lähtien.
Tiistai-iltana tehtiin toinen, kuuden tunnin leikkaus, jossa siirrettiin terveestä oikeasta jalasta 25cm verisuonta vasemman nilkan ja jalkaterän väliin, jotta jalkaterään saataisiin verenkierto.
Veri saatiinkin jalkaterässä kiertämään, mutta huomenna perjantaina pitäisi selvitä, onko verenkierto riittävää.
Olemme onnekkaassa asemassa, kun Suomen parhaat ortopedit, verisuoni- ja plastiikkakirurgit ovat Miksua operoineet, joten parempaa hoitoa on vaikea kuvitella. Lastenklinikan teho-osaston henkilökunta on myös todella ensiluokkaista.
Muuten Miksu on säästynyt aivan hämmentävän hyvin onnettomuudesta. Kädet, pää, selkäranka, sisäelimet oikea jalka- kaikki vaurioitumattomia. No, oikeassa polvessa on seitsemän tikin viiltoventti, mutta tässä kokonaisuudessa se tuntuu hyttysen pistolta.
Eilen ja tänään saimme Miksuun kontaktin. Avasi silmät ja tunnisti meidät. Pystyimme kommunikoimaan niin, että Miksu aina nyökkäsi tai pudisti päätään kysymyksille. Muutama hymykin saatiin, joka tuntui aivan mielettömän hienolta. Lääke- ja nukutustokkura on kuitenkin melkoinen vielä tällä hetkellä.
Käymme tässä vaiheessa sairaalassa aamulla, iltapäivällä ja illalla. Tänään menemme vielä siis klo 20:30. Valitettavasti teho-osaston vierailut ovat sallittuja vain perheenjäsenille. Mutta sen ymmärtää, kun siellä on käynyt. Huomenna toivottavasti saadaan myös jonkinlainen aikataulutus jatkotoimista. Tässä epätietoisuudessa odottaminen on todella piinallista.
Matilda on ottanut tapahtuneet todella urheasti. Ikä tosin saattaa toimia myös jonkinlaisena itsesuojeluvaiston puskurina. Seuraamme koko ajan ammattilaisten kanssa, ettei käyttäytymisessä ala esiintyä poikkeavuutta. Olemme Matildaa kohtaan myös koko ajan täysin rehellisiä, vaikkemme välttämättä jokaista yksityiskohtaa käykään läpi.
Meillä itsellämme mielialat vaihtelevat rajusti. Välillä tsemppihenki on todella korkealla ja välillä iskee valtava lohduttomuus ja voimattomuuden tunne.
Tällä hetkellä menemme päivä kerrallaan parasta toivoen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)