10.2. Ensimmäinen päivitys

Hei.

Ihan alkuun suunnattomat kiitokset kaikille teille, jotka olette lähettäneet meille tsemppaus- ja voimaviestejä. Emme ole murto-osaankaan niistä vastanneet, koska aika ja voimat eivät ole riittäneet. Ne ovat silti olleet meille todella tärkeitä ja helpottaneet oloamme, sekä välittäneet rakkautta ja positiivista energiaa kauttamme myös Miksulle.

Mahdollistaaksemme helpon tavan päästä lukemaan Mikaelan kuulumisia päätimme aloittaa blogin. Blogin pitäminen sinänsä on meille kummallekin uutta, mutta eipä kai tässä nyt sen kummempaa ole kuin muutenkaan viestien kirjoittamisessa. Pyrimme päivittämään tätä mahdollisuuksien mukaan päivittäin, ja kun toipuminen/kuntoutus etenee pitemmälle, aina sen mukaan kun kerrottavaa tulee.

Älkää ottako henkilökohtaisesti, kun emme ehdi kaikkiin viesteihin vastata. Tukenne on meille joka tapauksessa aivan mielettömän tärkeää.

Lyhyt kertaus tapahtuneesta.

Viime maanantaina 7.2. Miksu jäi Rautatieaseman edessä ratikan alle. Oli siellä jumissa n. 10min. kunnes ratikka saatiin nostettua ja Miksu ambulanssiin. Sieltä Lastenklinikan ensiapuun, josta välittömästi leikkaukseen, joka kesti 4-5h. 2 verisuonikirurgia, 2 plastiikkakirurgia ja ortopedi laittoivat pahasti vaurioituneen vasemman jalan luita paikalleen, sekä kiinnittivät murtuneen lantion.
Sieltä Miksu vietiin Lastenklinikan teho-osastolle, jossa hän on ollut jatkuvassa seurannassa siitä lähtien.
Tiistai-iltana tehtiin toinen, kuuden tunnin leikkaus, jossa siirrettiin terveestä oikeasta jalasta 25cm verisuonta vasemman nilkan ja jalkaterän väliin, jotta jalkaterään saataisiin verenkierto.
Veri saatiinkin jalkaterässä kiertämään, mutta huomenna perjantaina pitäisi selvitä, onko verenkierto riittävää.
Olemme onnekkaassa asemassa, kun Suomen parhaat ortopedit, verisuoni- ja plastiikkakirurgit ovat Miksua operoineet, joten parempaa hoitoa on vaikea kuvitella. Lastenklinikan teho-osaston henkilökunta on myös todella ensiluokkaista.
Muuten Miksu on säästynyt aivan hämmentävän hyvin onnettomuudesta. Kädet, pää, selkäranka, sisäelimet oikea jalka- kaikki vaurioitumattomia. No, oikeassa polvessa on seitsemän tikin viiltoventti, mutta tässä kokonaisuudessa se tuntuu hyttysen pistolta.
Eilen ja tänään saimme Miksuun kontaktin. Avasi silmät ja tunnisti meidät. Pystyimme kommunikoimaan niin, että Miksu aina nyökkäsi tai pudisti päätään kysymyksille. Muutama hymykin saatiin, joka tuntui aivan mielettömän hienolta. Lääke- ja nukutustokkura on kuitenkin melkoinen vielä tällä hetkellä.
Käymme tässä vaiheessa sairaalassa aamulla, iltapäivällä ja illalla. Tänään menemme vielä siis klo 20:30. Valitettavasti teho-osaston vierailut ovat sallittuja vain perheenjäsenille. Mutta sen ymmärtää, kun siellä on käynyt. Huomenna toivottavasti saadaan myös jonkinlainen aikataulutus jatkotoimista. Tässä epätietoisuudessa odottaminen on todella piinallista.
Matilda on ottanut tapahtuneet todella urheasti. Ikä tosin saattaa toimia myös jonkinlaisena itsesuojeluvaiston puskurina. Seuraamme koko ajan ammattilaisten kanssa, ettei käyttäytymisessä ala esiintyä poikkeavuutta. Olemme Matildaa kohtaan myös koko ajan täysin rehellisiä, vaikkemme välttämättä jokaista yksityiskohtaa käykään läpi.
Meillä itsellämme mielialat vaihtelevat rajusti. Välillä tsemppihenki on todella korkealla ja välillä iskee valtava lohduttomuus ja voimattomuuden tunne.
Tällä hetkellä menemme päivä kerrallaan parasta toivoen.