Neljä vuotta onnettomuudesta

Tänään on taas vuosipäivä. Eilen illalla juttelimme siitä yhdessä Miksun kanssa. Onko se epäonnen päivä, vaiko jotain ihan muuta? Taikauskoa tai ei, mutta kyllä kyseinen päivämäärä jää meidän perheessämme elämään varmasti muistoissamme ikuisesti. Halusit tai et, niin fiilikset löytyvät kyllä nopeaan, kun ajatukset vievät noihin 7.2.2011 iltapäivän tunnelmiin. Voimme kertoa, että aika nopsaan vatsassa kiertää ja inhottava pelkotila on päällä. Sen verran rankat tunnemuistit jäivät tuolta päivältä.

Olemme tsempanneet ja selviytyneet monesta, sen tiedämme. Ystävien tuki ja kanssaeläminen on ollut mieletöntä ja auttanut monessa tilanteessa. Kiitokset jälleen kerran kaikesta tuesta ystävillemme. Tänään elämme aika erilaista aikaa. Rakas tyttäremme kasvaa ja aikuistuu. Tällä hetkellä lukioon pyrkivä Mikaela valmistautuu viimeiseen seuraavaan viulututkintoonsa ja treenaa laulua aivan tosissaan tuntitolkulla päivittäin.

Tyttäremme on lahjakas, vahvatahtoinen ja myöskin varsin omalaatuinen.  Kaikki nämä vuodet olemme ihmetelleet tuota tasapainoista päätä ja mahtavaa asennetta. Kaikki heikot hetket ja onnettomuuden aiheuttamat vammat tuntuvat välillä hyvinkin pieniltä ja vähäpätöisiltä. Kun me kaikki täällä tiedämme, että asiat voisivat olla paljon pahemminkin. Elämä uimarannalla rantavedessä ilman toista jalkaa on samaan aikaan vaikeaa, mutta silti vahva tahto olla siellä missä muutkin on se joka voittaa ja ei silloin anneta pienten teknisten asioiden vaikuttaa. Loppupeleissä aurinkoinen päivä rannalla oli ihan yhtä antoisa meille kuin Mikaelallekin. Jos yhdellä jalalla hyppimisen askeleita ja iholla näkyvien arpien määrää ei lasketa mukaan J. Mutta olisihan se outoa, jos koskaan mikään ei vaikuttaisi, mutta niistäkin fiiliksistä ollaan selvitty kohtuu pienin murhein.

Tämä blogi perustettiin aikanaan siksi, että emme voineet murheen ja huolen keskellä vastata kymmeniin tekstareihin ja viesteihin sairaalasta käsin, mutta yhä harvempi päivitys kertonee vain siitä, että kaikki on hyvin. Päivitykset menevät siis edelleenkin fiiliksellä, toivottavasti se on kaikille seuraajille ihan ookoo? Kivaa kevättalvea ja kohti kunnon kevättä, aurinkoa ja valoa.

Terkuin Minna ja muu perhe

Uuden jalan metsästys 26.3.2014

Nyt on kulunut jälleen kohtuuttoman paljon aikaa viimeisestä blogikirjoituksesta. Miksu kasvaa ja kasvaa ja nyt törmäsimmekin uudenlaiseen pulmaan luotettavien proteesimestareidemme kanssa.
Yhdysvalloissa on patenttikiistoja proteesituppien valmistajien kesken. Valmistus on lopetettu jo viime vuoden puolella ja vastaavaa (Miksulle hyvin sopivaa) tuppia ei ole ollut saatavilla pitkään pitkään aikaan. Tämän hetkisessä on reikiä, se on hajoamispisteessä ja sopivaa uutta ei olla löydetty. Kokeilimme uudenlaista kiinnitystekniikkaakin, mutta sekään ei ihan vielä ole vastannut odotuksia. Kovasti Miksun eteen tehdään arvokasta työtä, mutta joskus moni asia voi olla aivan pienestä kiinni.
Nyt jäimme odottelemaan, josko saksasta löytyisi ratkaisu, jolla vanhempi jalka vielä pelittäisi. Tällä saisimme hyvää lisäaikaa uuden jalan toimimiseksi. Useita käyntejä proteesipajalla on takana ja varmasti myös edessä. Onneksi siellä on aina ystävällinen ja huolehtivainen henkilökunta joka auttaa parhaansa mukaan. Suuret kiitokset heille kaikille!
Blogin suhteen olemme olleet hyvin epäaktiivisia, johtunee siitä, että pitkiä aikoja on mennyt pääasiassa oikein hyvin. Liikuntaharrastusta ainakin kolmesti viikossa, sekä päivittäistä kouluun ja musiikkiin keskittyvää nuoren elämää. Pidetään peukkuja, että uusi jalka saadaan pian toimimaan ja kesä sujuisi normaalisti liikkuessa. Hyvää kevättä kaikille!

Tässä hauska kuvakaksikko vuodelta 2010 vuoteen 2014:

 

Ratikkaa vahvempi tyttö uusintana huomenna 4.9.

Maikkari esittää huomenna uusintana paljon kiitosta saaneen dokkarin Mikaelan selviytymistarinasta.
Uusintaa varten on kuvattu elokuussa Taitoliikuntakeskuksessa Miksun viimeisimmät kuulumiset. Tietääksemme nettiklippi on nähtävillä uusinnan jälkeen Maikkarin sivuilla.
Mikaela täytti eilen 14v. Rytminen voimistelu on vaihtunut Cheer-harrastukseen, joka on alkanut vasta viikko sitten. Tällä hetkellä proteesi toimii hyvin, pieniä ihoärsytyksiä lukuunottamatta. Koulu sujuu ja hyviä kavereita on runsaasti.
Musiikkiharrastus on todella vahvoilla ja laulua kuuluu suihkussa ja suihkun ulkopuolella todella paljon.
Olemme olleet todella epäaktiivisia blogin suhteen, mutta tässä oli jälleen hyvä syy postata pieni päivitys.
Hauskaa ja aurinkoista syksyä kaikille!

Toivoo Miksu ja perhe.

7.2. Kaksi vuotta onnettomuudesta...

Tänään tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun iltapäivällä puoli kolmen aikaan saimme tuon kamalan puhelun Mikaelan onnettomuudesta. Edelleen yksi karmaisevimmista muistoista on juuri tuo puhelu, kaikki se hätä, huoli, paniikki. Ja kaikki sitä seuraavat vuorokaudet. Olemme kulkeneet pitkän ja rankan matkan. Paljon itkua, murhetta, joitain takapakkeja, mutta kuitenkin on ihan pakko sanoa tuo klassinen lause: "Asioilla on tapana järjestyä". Meidän kohdallamme omaa jalkaa ei järjestynyt, mutta moni muu asia sen sijaan aivan uskomattomalla tavalla. On ihanaa, että meidän perheessämme on edelleen valoisa ja ihana nuorukainen, joka omalla asenteellaan jaksaa aina yllättää. Asiat ovat hyvin. Olemme siitä niin onnellisia ja yritämme muistaa myös sanoa sen ääneen toisillemme riittävän usein.
Nyt odottelemme innolla yhteistä reissuamme rakkaaseen Espanjaan. Ja pikku breikkiä talvesta ja lumesta. Toivotamme kaikille tukijoukoillemme jo etukäteen ihanaa hiihtolomaa ja kevään odotusta!

Tikit pois 4.12.2012

Tänään oli tikkien, siis niittien tai hakasten (kuinka vaan?) poisto. Pelättiin vähän alinta haavaa, joka rupesi sunnuntaina näyttämään aika ikävältä. Pientä punoitusta ja kaksi hakasta oli jo lähtenyt liikkeelle ja erittämään jonkin verran. Pidettiin hyvää huolta haavasta desinfioiden tähän aamuun saakka ja onneksi meidät vastaanotti lastenklinikalla oikea enkeli. Ihana hoitaja K8 osastolta, joka ymmärsi Miksun pelkoa ja antoi aikaa koko operaatiolle juuri niin paljon kuin oli tarvetta. Mahtavaa!
Lääkärikin kävi vilkaisemassa haavat ja päästiin ilman sen kummempia kommervenkkejä jatkamaan matkaa hakasten poiston jälkeen. Miksu osoitti jälleen uskomatonta reippautta kipupelosta huolimatta. Nyt seuraillaan ja toivotaan todella, ettei enää tule mitään ylimääräistä.
Kummallisesti kyllä tietyt asiat aina palaavat uudestaan mieleen. Tänäänkin pohdittiin sitä kuinka monia monia kertoja olemme olleet haavapolilla haavojen kanssa irroittamassa sidoksia, kokeilemassa erilaisia hoitokeinoja ja käymässä läpi toinen toistaan ikävämpiä keinoja, joista mikään ei silloin tuntunut tehoavan. Se tuntui silloin loputtomalta painajaiselta ja kuinka paljon siihen liittyi todellista kipua ja pelkoa. Ja sitten kun kaiken jälkeen ihon ottokohtien paraneminen lopulta onnistui, niin äkkiä ne ikävät asiat taas pyyhkiytyivät jonnekin kaukaisuuteen. Nyt tämmöisissä sinänsä melko pienissä asioissa tulee taas melko elävästi mieleen pitkät viikot sairaalassa ja koko onnettomuuden jälkeinen aika, jolloin sairaalassa ravattiin vielä todella tiuhaan. Nyt kaikki kehoon laitetut levyt, naulat, hakaset ym. on poistettu. Tulevaisuudessa ei ole tietoa välttämättömistä leikkauksista, paitsi vasta sitten, jos tynkää tarvitsee korjailla, mutta sen aika ei ole vielä ja voi olla ettei pitkään aikaan tulekaan. Näin ainakin toivomme, superhartaasti. Tsempataan pakkaset ja pimeä aika. Iloa ja kivaa joulukuuta kaikille!

Leikkaus onnistui hyvin 21.11

Leikkaus sujui suunnitellusti eilen aamulla heti ensimmäisenä. Miksu lähtikin hyvin sukkelaa vauhtia leikkaussaliin, kun aamun ensimmäisen potilaan leikkaus oli peruttu. Odottelimme kuulumisia sairaalasta, mutta vähän ennen 11 oli pakko itse soittaa ja kysyä, kun ei mitään kuulunut. Saattaa olla, että käytäntö Töölössä onkin hieman toisenlainen kuin Lastenklinikalla? Siellä kai harvemmin on lapsipotilaita? No, kaikki oli onneksi kunnossa, Miksu pääsi osastolle ja meille annettiin lupa tulla sinne heti, vaikka vierailuaika alkaisin vasta klo 13. Iltapäivä ja ilta meni melko pahoinvoivana nukutuslääkkeistä ja ruokahalua ei tietenkään ollut. Yö meni kai ihan ok ja aamulla neiti oli ainakin pirteämpi. Haavasidosten vaihtoon tarvittiin hieman tuhdimpi kipulääkitys, joten sen takia sovittiin lääkärin kanssa, että katsotaan kotiinlähtöä vasta illalla. Käväisin itse työasioissa muualla iltapäivän puolella ja parin tunnin poissaolon aikana lääkepökkyrä oli häipynyt ja ruokahalu oli palannut. Miksu veteli ruoka-annoksen vauhdikkaasti ja saikin siitä virtaa sen verran, että kotiutuminen laitettiin alulle.
Apteekkireissun aikana Portugalista palannut Kreeta hoiti seuranpidon ja kun tulin hakemaan Miksua, saatiin Kreetan ja Matildan avustuksella kamat ja Miksu suhteellisen iisisti kotiin saakka. Hissi olisi kyllä ollut helpotus, mutta kaikkea ei voi saada. Nyt on kuitenkin kaikki rauhaisaa ja koko perhe onnellisesti kotona. Seuraavat päivät menee varmasti keppien kanssa. Vieläkään emme tiedä, voiko proteesia käyttää, jos se osuu alemman haavan päälle, mutta testaamme sitä vielä tämän viikon aikana.
Proteesiin laitettiin eilen aivan superhieno kosmetiikka. Nyt kelpaisi mennä vaikka sortseilla, jos kelejä piisaisi.

Leikkaus tulossa jälleen...

Näin on blogi taas jäänyt ihan unholaan, mutta Miksun syksyyn on mahtunut pääasiassa paljon oikein mukavia juttuja. Koulun käynti sujuu hyvin, tosin yläasteen kokeissa ei nähtävästi saada niitä hyviä numeroita ihan lahjaksi. Tämä on joissain aineissa tullut todettua kantapään kautta. Onneksi mukaan mahtuu myös muutama kiitettävä, joten ihan kauheaa katastrofia ei ainakaan vielä ole näköpiirissä.
Voimistelukisat joukkueen kanssa meni ihan ok, yksilösuorituksesta ei tullut arvostelua, mutta hyvältä se näytti kuitenkin. Viulunsoitossa on hyvä vauhti päällä ja kappale edistyy jo tosi kivasti.
Tällä viikolla tapaamme jälleen kirurgi Antin, joka reilu vuosi sitten poisti menestyksekkäästi Mikaelan lantiosta tukilevyt pois. Ensi viikolla Antin on tarkoitus poistaa reidestä ydinnaula Töölön sairaalassa.
Haavoja tulee kaksi, joten jännitämme lähinnä sitä, kuinka se vaikuttaa proteesin käyttöön. Kävellä voi samantien, mutta jos alempi haava osuu proteesin kohdalle, saattaa olla, että Miksu on jonkin aikaa keppien varassa. Se jää nähtäväksi, joten nyt on turha murehtia asiaa etukäteen. Muutenhan uusin proteesi toimii mainiosti. Edellisen proteesin aiheuttamat hankaumat polvessa ovat parantuneet ja tämä proteesi on myös vähän helpompi pukea aamuisin.
Olemme edelleen saaneet paljon kiitosta dokumentista. Proteesipajalta on tullut paljon viestejä, samoin Lastenklinikalta ja muualtakin. Kaikki meille kantautuneet viestit ovat olleet juuri sellaisia, jonka takia alun perin lähdimme mukaan dokumentin tekoon. Se on ollut mieltä lämmittävää.
Raportoimme ensi viikolla leikkauksen jälkeisestä ajasta tänne blogiin. Pidetään peukut pystyssä, että kaikki menee suunnitellusti ja hyvin.

Miksu ja perhe kiittää 28.8.2012

Dokkari näki "ruudunvalon" viime viikon keskiviikkona ja jo samana iltana alkoi sadella huikeita määriä kiitosviestejä, kannustusviestejä, haliviestejä ja vaikka mitä. Miksu hukkui kaveripyyntöihin, tekstareihin ja sai myös "ihailijapostia". Meitä jännitti aivan hullun lailla dokkarin ulostulo, vaikka oltiinkin nähty siitä sellainen raakaversio. Miksu tuli Linnanmäeltä kotiin noin 5 minuuttia ohjelman alkamisen jälkeen ja siinä sitten istuttiin koko perhe ihan tikkana tuijottamassa, hipihiljaa.

Luonnollisestikaan emme osanneet arvata millainen palaute ja viestimäärä meidät sitten saavutti. Ekat tekstarit jo ohjelman aikana. Uskomatonta! Ohjelman katsojaluvut (about 560 000 ja toiseksi katsotuin ohjelma MTV3:lla viime viikolla) oli myös todellinen ylläri. Ja tulipahan ainakin satojen positiivisten viestien perusteella todistettua, että meillä todella on runsain mitoin ihania, meistä välittäviä tosi ystäviä. Teille kaikille superhalit, ja sadannen kerran: "Suuret kiitokset ja ihanaa alkavaa syksyä kaikille!"

Huomenna tapaamme superkirurgin Antin, joka korjasi Miksun lantion heti onnettomuuden jälkeen. Hän myös poisti viime lokakuussa lantiolevyt erittäin onnistuneesti.  Huomisessa röntgenkuvassa ja Antin tapaamisessa pohditaan vasemman reisinaulan poistoa ja sen mahdollista ajankohtaa.

Sitten lisää arkisia asioita. Yläaste on alkanut erittäin mukavasti. Miksu on saanut uusia ystäviä ja opiskelu, sekä viulutunnit ja orkesteri ovat startanneet hienosti. Ensi viikolla alkaa myös valokuvauskurssi, sekä voimistelutreenit. Eli paljon puuhaa luvassa.

Viikonloput pyhitetään vielä mahdollisimman pitkään mökkielämälle. Saunaan uimaan saunaan-meininki jatkuu siis edelleen. Ja mikä parasta, kunto kasvaa. Niin ja synttäritkin pukkaavat ensi sunnuntaille. Ihana teini, 13 v. Jihuu!

Iltajumppaa a la Miksu

Tänne blogiinkin tuli viestejä "uusilta" ihmisiltä ohjelman jälkeen. Oli mukava saada palautetta myös teiltä. Kirjoittelemme tänne edelleen aika ajoin Miksun (ja vähän muunkin perheen) kuulumisia. Sen lisäksi, että tämä on mainio tapa saada ajankohtaista tietoa monille läheisille ihmisille "yhdellä viestillä", toimii tämä edelleen jonkinlaisena terapiapäiväkirjana, joka onneksi on edennyt raskaan alun jälkeen huikeasti kohti iloisempia ja valoisempia asioita. Kivaa syksyä!

Terkuin Minna

Miksun kesäkuulumiset 31.7.2012

On taas aika ryhdistäytyä ja laittaa postaus kesän kuulumisista. Miksu on ottanut takaisin viime kesän menetettyjä uintihetkiä aivan täydellä teholla ja tuottanut meille kaikille positiivisuudellaan runsaasti iloa ja onnenhetkiä. Hiukka pelottaa yhdellä jalalla hyppely, vaikka uusi kylpyproteesi onkin saatu käyttöön. Silti muiden lasten ja siskon kanssa otetut kisat: "kuka eka vedessä?" on helpointa hoitaa "puputekniikalla", siis yhdellä kintulla vauhdikkaasti pomppien. Kauhistuttaa katsoa, mutta pakko sanoa, että tasapaino on nykyään melkoinen!
Pää edellä järveen ja takas, järveen ja takas, saunaan ja järveen ja sitä rataa. Mahtavaa!

Dokkari Miksun selviytymistarinasta alkaa olla valmis. Dokumentti esitetään MTV3:n 45 minuuttia special-ohjelmassa 22.8.2012. Siihen liittyviä pressikuvia käytiin tänään tekemässä kotikulmilla kaupungissa ja kuulemma tuli hyviä otoksia. Viimeisimmät liikkuvat kuvat tehtiin myös tänä kesänä, joten kaiken kaikkiaan projektia on kuvattu keväästä 2011 kesään 2012 saakka. Matkan varrelle on mahtunut paljon iloa ja suruakin, mutta tällä hetkellä on sen verran hyvä meno elämässä, että emme voi muuta kuin ihmetellä neidin asennetta ja iloisuutta.

Mutta kyllä meillä silti iloista huolimatta koitti yksi suuri suru heti kesäkuun alussa, kun koiravanhuksemme katosi ja emme sitä ole vieläkään löytäneet. Ja tuskin löydämmekään enää. Epätietoisuus ja menetys surettaa edelleen, mutta kaikki me tiesimme, että Peppi oli vanha ja varsin kipeäkin toisinaan. Mikaelan sanojen mukaan nyt mietitään iloisia asioita, eikä vaivuta suruun. Muistelemme Peppiä kivana koirana.

Kesään on mahtunut myös varsin kiehtova valokuvaharrastus. Se on myös ollut suunnattoman hienoa katseltavaa. Kiinnostus valokuvaamiseen kasvaa koko ajan ja luovuus on tosi isossa osassa tätä harrastusta.

Tältä kesältä on myöskin takana varsin onnistunut musaleiri (10 päivää konsertteineen), sekä ystävien kanssa puuhaamista ja kesän viettoa. Kaikki tää on todistanut sen, että kohtalaisen kivulias ja tylsä kesä 2011 on kompensoitu sateista huolimatta nyt tänä kesänä 2012. Se on ollut Miksun kohdalla erittäin nasta ainakin miltä näin vanhempien näkövinkkelistä seurattuna näyttää.

Uudet haasteet alkavat pian, kun yläaste starttaa vajaan kahden viikon kuluttua. Samoin harrastukset ja paluu kaupunkielämään alkavat käynnistyä. Onneksi on vielä lämpimät vedet ja kesäinen meininki. Mukavaa elokuuta ja kesän loppupuolta kaikille!

Lomaa odotellessa 26.5.

Hupsista kuinka kauan onkaan viime päivityksestä kulunut. Olemme aloittaneet mökkeilyn viikonloppuisin (osin myös viikolla) ja siirrymme koulun loppumisen jälkeen varmaankin pysyvästi asustelemaan mökille. Mikaelan kannalta on kivaa, että löytyy trampoliini, järvi ym. liikuntaa lisäävää aktiviteettia. Tänä kesänä kun saa uida! Eilen Miksu jo hyppäsi laiturilta järveen ja ui pikku pätkän. Vieläpä siinä vaiheessa ilman saunaa.
Koulua on jäljellä enää viikko. Lyhyitä päiviä, ei enää kokeita ja muutenkin erittäin leppoisaa. Yläasteelle meno on iso juttu, mutta onneksi on tämä alkava kesäloma tässä välissä. Kutosen luokkaretkikin on jo takana ja Särkänniemessä sujui oikein hienosti ja Lintsilläkin Miksu on jo ehtinyt käväistä.
Rytmisen voimistelun kisat menivät ilmeisen hyvin. Miksu itse oli myös tyytyväinen. Viulututkinnon toinen tasotutkinto on suoritettu prima vistaa myöten mallikkaasti ja nyt odotellaan innolla kesäkuista musiikkileiriä. Viime vuoden leirillä oli vielä melko haasteellista, koska kävely ei vielä sujunut silloin. Tänä kesänä tilanne onkin onneksi paljon paljon parempi. Ja kivaa, että kaveri tulee mukaan leirille.
Eli kaikenkaikkiaan menee hyvin. Proteesin osalta odotellaan uusia kuvioita ja muokkaamista. Onneksi tiedämme, että Miksu on todella hyvissä käsissä ja ammattitaitoiset proteesimestarit tekevät kaikkensa, jotta tynkä pysyy ehjänä ja kävely ei aiheuta kipua.
Hyvää kesäloman odottelua kaikille ja tsemppiä viimeisiin koitoksiin ennen lomaa!

Miksun kuulumisia 28.3.

Heippa pitkästä aikaa. Kuulumisia on pitänyt laitella jo monta kertaa aiemmin, mutta tässä niitä nyt vihdoin ja viimein tulee ihan konkreettisesti.

Miksu on voinut hyvin. Tynkä kutistuu kovasti, joten jalassa on aika ajoin kipua, jos proteesi ei pysy riittävän hyvin paikoillaan, mutta kivut menevät aika hyvin yleensä ohi.

Kuntoutukset jatkuvat kerran viikossa uinnilla tai kävelytreenillä. Ja todella kivaa, että Miksu on jälleen ruvennut voimistelemaan. Rytmisen voimistelun kisojakin on suunnitelmissa keväälle. Mielenkiinnolla odotamme kuinka homma etenee. Mikaelan viulututkinto on toukokuussa. Siihen treenataan ja laulua Miksu treenailee ihan muuten vaan päivittäin ja lisäksi yrittää päihittää nopeudessa räppäämällä Busta Rhymesin ja tietty Nicki Minajin räppejä.

Matka Espanjaan koittaa perjantaina illansuussa. Sitä odottelee koko perhe innolla.

Lisäksi kerrottakoon, että Miksusta on tekeillä dokkari, tai "selviytymistarina", joka tulee ulos TV:stä ilmeisesti elokuussa. Tarkemmin kerromme sitten, kun kaikki vahvistuu ja tekijäosapuolet ovat saaneet projektille lisää vahvistuksia. Mutta, materiaalia on kertynyt jo paljon ja lisää on vielä tarkoitus kuvata kevään ja alkukesän aikana.

Mikaela haluaa myös lähettää vielä kertaalleen valtavan suuret kiitokset tukijoille, jotka kantoivat kortensa kekoon onnettomuuden aikana. Nyt Mikaela on onnellinen Macbook Pro:n omistaja ja suunnattoman kiitollinen saamastaan tsemppilahjasta!

Hauskaa pääsiäisen odottelua kaikille! Kevät on aluillaan ja meininki on varsin hyvä!

Kuulumiset 16.1.2012

Aika rientää niin, että taas on tullut turhan pitkä breikki päivitykseen. Miksun vuosi on lähtenyt kuitenkin käyntiin oikein mukavasti. Proteesin kanssa eläminen on suhteellisen sujuvaa. Uutta proteesia päästiin myös testaamaan, mutta lomareissussa tuli pieniä pulmia ja se saadaan varmaankin nyt alkuviikosta takaisin pajalta ja käyttöön.

Espanjassa vietimme uskomattoman hienot kaksi viikkoa. Aurinko paistoi joka päivä ja päästiin jopa meren rannalle kävelemään (ja kahlaamaankin). Siitä laitamme kuvia lähipäivinä.

Käytiin Sevillassa, Rondassa ja vanhoilla kotikulmilla Fuengirolassa. Kävelyä kertyi paljon, mutta suhteellisen pienillä kivuilla Miksu pärjäsi kaikki reissut. Ruokahalu on ollut kiitettävää. Miksu on jopa saanut lisää painoa mukavasti. Toivotaan, että sama tahti säilyy.

Musiikkiopistossa treenataan parhaillaan isoa yhteisestystä ja lisäksi olisi tarkoitus mennä kokeilemaan laskettelua piakkoin ennen lähestyvää luokkaretkeä. Retkellä ollaan rinteessä kaksikin päivää putkeen. Pulkkamäki on testattu ja allastreenit jatkuvat viikottain, eli ihan hyvää kuntoutusta. Koulukin sujuu ihan hyvin. Oppilaskortti yläastetta varten on täytetty ja palautettu. Kevään aikana tsempataan muutamien numeroiden kanssa ja nyt odotellaan innolla hiihtolomaa ja erityisesti pääsiäistä, jolloin suuntamme jälleen kohti espanjan aurinkoa.

Uimassa 22.11.

Tänään oli ihana aamu. Mikaela sai aloittaa aamun +35 asteisessa vedessä Ortonin terapia-altaassa. Tunnin kestävä treeni oli vesijumppaa oman fyssarin avulla, tosi tehokasta ja lihaksia vahvistavaa. Ja mikä parasta, tytön uimataito oli säilynyt ennallaan, jalkaterän puuttumisesta huolimatta! Tosin, etenemeninen vedessä on nyt aavistuksen entistä hitaampaa, mutta hyvinhän se kuitenkin sujuu... Eli pääasia, että voi uida itse, homma sujuu ja on vielä mukavaakin, on ihan huippujuttu. Yhteisiä treenejä kaverin kanssa on myös suunnitteilla ja allasta varataan aamutreeneihin vastaisuudessakin. Myös Mikaelan voimisteluinto on taas tosi hyvä. Kotitreenejä käydään jumppamatolla joka ilta. Notkeus lähentelee jo paikka paikoin vanhaa luokkaa... Ja lantio mukautuu siihen uskomattoman hienosti! Ihan ihme juttu, kaiken jälkeen...

Vanhempien onnea lisää tietysti se, että iloinen hymy ja nauru tytön kasvoilla tänä aamuna oli varsin ihana kokemus! Miksu on ihan ässä!

Kouluun 31.10

Toipuminen on niin hyvällä mallilla, että reipas neitokainen meni tänä aamuna jo kouluun. Liikkuminen on aavistuksen hitaampaa kuin normaalisti, mutta kepit unohtuivat nurkkaan jo viikonlopun aikana. Aikamoinen tsemppi, kun isosta leikkauksesta on vasta viikko. Toivotaan, että kaikki sujuu edelleen yhtä hienosti. Mukavaa viikkoa kaikille.

Lisäpäivitys 26.10

Pikainen tilannetieto:

Miksu tsemppasi enemmän kuin me ikinä oltais kuviteltu! Nousi iltapäivällä seisomaan ja käveli "itsensä ympäri" keppien avustuksella ja illalla saatiin yksi häiritsevä ylimääräinen letku otettua pois. Miksu oli hyvällä tuulella, kivuton, ja sai unta jo ennen yhdeksää. Toivottavasti yö sujuu hyvin ja huomenna on taas astetta parempi päivä ja kotiintulo alkaisi häämöttää...

Nukkukaa hyvin ja kiitos jälleen kannustuksesta kaikille meitä muistaneille!

Päivitys 26.10

Mikaelan eka päivä leikkauksen jälkeen sujui yllättävän hyvin. Ehkä olimme viime talven ikävien muistojen jälkeen asennoituneet paljon rankempaan sairaalajaksoon, mutta Miksun hieno tsemppi on ollut uskomatonta! Haavat ovat todella siistit ja eilen illalla Miksu halusi jo ihan hetken koittaa istua ja käsittämätöntä, mutta nousi hetkeksi myös seisomaan sängyn viereen!

Se oli iso juttu tätä päivää ajatellen, koska jos kävelyä voidaan tänään kokeilla edes pari pientä askelta, niin voi hyvin olla, että neitonen pääsee jo viikonlopuksi kotiin.

Yritämme illalla päivittää vielä tämän päivän kuulumiset. Mukavaa päivää kaikille!

Leikkaus 24.10

Mikaela aloitti aamun klo 7 sairaalassa. Esilääke jouduttiin ottamaan nestemäisenä. Se maistui pahalta, mutta urhea neiti otti "snapsin" laimentamattoman sekamehun avustuksella ja aika nopeasti olo muuttuikin rennoksi ja väsyttäväksi. Viimeiset viestit kavereille kännykästä ennen leikkausta ja aika tarkkaan 8:lta tuttu sairaanhoitaja kärräsi neidin kohti leikkaussalia. Vanhempia ei päästetä enää sinne puolelle ja me jatkoimme matkaa töihin. Oli melko haasteellista tehdä töitä jännityksen keskellä ja puhelinta tuli vilkuiltua tuon tuosta. Yhden jälkeen sain kirurgilta puhelun, että homma on valmis. Oli kuulemma juuri niin vaikea ja haasteellinen kuin mitä hän arvelikin, mutta onnistui hyvin. Miksu vietti heräämössä aikaa noin kolmeen saakka ja neljän maissa päästiin osastolle katsomaan. Aika vahvoissa kipulääkkeissä ja nukutuslääkkeiden jälkivaikutuksessa neiti oli, mutta jaksoi vaihtaa pari lausetta ja jatkoi sitten taas unia. Käväistiin nopeasti kotona ja nyt lähdemme takaisin sairaalalle katsomaan onko Miksu jo herännyt. Lisää päivitystä tulee heti, kun vain pystymme, mutta nyt keskitytään Miksun vointiin ensisijaisesti. Vierailuista voi sopia vaikka huomenna, kun tiedämme tilanteen.

Leikkausta odotellessa 15.10.2011

Lantiolevyn poisto Mikaelan lantiosta tehdään maanantaina 24.10 aamulla Lastenklinikalla. Tällä hetkellä leikkauksen arvioitu kesto on 2-4 tuntia. Menemme käymään sairaalassa jo edellisenä perjantaina. Silloin tavataan nukutuslääkäri, lastenlääkäri, sekä otetaan tarvittavat verinäytteet. Mikaela on kyllä luottavaisella mielellä, koska kirurgi on yksi suomen parhaimmistosta. Sama, joka onnettomuuden jälkeisellä viikolla teki Mikaelalle lantioleikkauksen. Kuitenkin leikkaus on aina iso asia ja haava tulee olemaan varmasti kipeä. Vielä on vaikea arvioida kuinka monta päivää sairaalassa menee. Tavoitteena kai olisi mahdollisimman lyhyt sairaalajakso.

Laitamme päivitettyä tietoa sitten taas tänne blogiin. Silloin on helpompaa saada tietoa Miksun voinnista, jos emme ehdi vastata kaikkiin viesteihin puhelimella.

Jos toipuminen vaatii poissaoloa koulusta, niin kannattaa kysellä vierailuista suoraan Miksulta.

Varmasti jälleen kerran ystävien tuki piristää kovasti. Mikaelalle myönnetty allasterapia aloitetaan vasta, kun leikkaushaava on kunnolla parantunut. Proteesista on suunnitteilla uusi, toimiva kappale. Marraskuussa se ilmeisesti saadaan kokeiluun. Tällä hetkellä proteesi on hyvä, mutta kasvua on tapahtunut ja tynkä on kutistunut sen verran, että tiiviimpi proteesi on pian paikallaan. Ensi viikko kuluu vielä normaalisti koulun ja harrastusten merkeissä, mutta blogiin luvassa päivityksiä viimeistään leikkausviikolla.

30.9. päivitys

Taas on kulunut ihan kohtuuttoman pitkä aika viime päivityksestä. Mutta iloinen asia on se, että Miksu voi hyvin. Koulu sujuu ja tänään oli eka konsertti uuden viulun kanssa. Esityskappaleena: A. Vivaldi, konsertto a I osa, allegro. Ja oikein hyvin meni!

Leikkausajankohtaa koitetaan sovitella Lastenklinikan ja Töölön kirurgin kanssa, mutta vielä ei ole tarkkaa ajankohtaa saatu ainakaan meidän tietoomme.

Proteesi toimii ja lähiaikoina ruvetaan jo etsiskelemään kasvun vaatimia uusia osia. Kävely sujuu hyvin. Venyttelyä ja lantion oikaisua täytyy miettiä koko ajan, mutta kipuja ei ole ja se onkin pääasia. Huomenna Miksu kantaa kortensa kekoon osallistumalla muiden koululaisten kanssa Unisef-kävelyyn. Kävelyä hyvään tarkoitukseen ja samalla myös Miksun vahvistukseen.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

25.8. kuulumisia

Kesä lähentelee loppuaan, koulu on alkanut ja Miksu on yllättänyt monia hyvällä kävelyllä ja olemalla jälleen reipas oma itsensä.

Kävimme tänään Lastenklinikalla kontrollissa ja sopimassa syksyn operaation käynnistämisestä. Mikaelan lantiosta poistetaan toinen tukilevy ja ortopedi oli sitä mieltä, että ydinnaula reisiluusta voitaisiin poistaa samassa yhteydessä.

Ihonottokohdat ovat umpeutuneet vihdoinkin, mutta varsinainen uintilupa saadaan vasta parin viikon päästä, kun nähdään, että viimeinenkin rupi on pois ja iho kestää ja vahvistuu. Jäämme odottelemaan leikkauksen aikataulua ja siihen saakka jatketaan normaalia vahvistavaa treeniä ja etenkin kunnollista syömistä.

Kuntoutusta on vähintään kerran viikossa ja kävelyä tulee treenattua muutenkin joka päivä rappusissa ja kadulla. Trampoliinitreenit painottuvat viikonloppuun, kun on vielä mahdollista käydä mökillä.

Synttärit lähestyvät kovaa vauhtia. Suunnitelmissa on uuden, isomman viulun hankinta, sekä mahdollinen retki Tampereelle syyskuun alussa, (Mushkalle tiedoksi, että otamme kyllä sitten yhteyttä, jos reissu toteutuu...)

Kivaa alkavaa syksyä kaikille!